Viiden lenkin viikko

Juoksin tällä viikolla peräti viitenä päivänä ja sain kasaan maratonohjelman mukaiset 45 kilometriä. Vaikka suurin osa noista on ollut hitaita ja helppoja kilometrejä, eivät ne ihan tuosta vain ole tulleet. Viisi juoksupäivää työviikolla on minulle aika lailla maksimi, yleensä tyydyn 3-4 lenkkiin. Tuo itsetekemäni yksinkertainen maratonohjelma on sikäli tosi joustava, että voin etukäteen miettiä viikon lenkit sellaisiksi, jotka sopivat parhaiten muun elämän lomaan. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että työpäivinä juoksen lyhyempiä ja helpompia lenkkejä ja pitkikset säästän vapaapäiville. Perjantaisin harvoin juoksen, sillä useimmiten olen työviikon jäljiltä niin kuitti, että perjantai-ilta menee vain sohvalla koomatessa. Tämä viikko oli vielä töiden ja muun elämän puolesta aika stressaava, joten saan olla tyytyväinen viikon juoksumäärään.

Hyvin menneiden juoksujen sijaan tästä viikosta jää kuitenkin päällimmäisenä mieleen hallituksen leikkauslista ja sen kiukuttava epäoikeudenmukaisuus. Ei niinkään siksi, että leikkaukset vaikuttaisivat erityisesti omaan elämään, vaan koska tuntuu uskomattamalta, miten eriarvoistavia hallituksen toimet ovat. Välillä olen joutunut ihan tietoisesti olemaan avaamatta uutissivustoja tai facebookia, koska kaikista uutisista tulee paha mieli. Hallitus leikkaa eläkeläisiltä ja koulutukselta, aivan toisin kuin puoluejohtajat ennen vaaleja lupasivat. Työttömät leimataan työtävieroksuviksi lusmuiksi ja Euroopan tehokkainta julkista sektoria kiitetään leikkaamalla lomista, lisistä ja rankaisemalla sairastamisesta. Hallitus myös ilmeisesti katsoo, että vanhusten- ja laitoshoidossa on työntekijöillä liikaa aikaa mm. rupatella vanhusten kanssa ja saattaa potilaita vessaan, koska hoitajien määrää vähennetään. Joukkoliikenteen tukia leikataan samoin kuin ympäristön- ja eläintensuojelusta. Kaikkein vähiten (jos ollenkaan) leikkaukset kohdistuvat sijoittajiin, isoihin yrityksiin ja maatalouteen, ja talousasiantuntijoiden puheet kaikuvat kuuroille korville. Tuntuu, kuin maata olisi johtamassa kolme ilkeää imbesilliä... No niin, saatoin eksyä hiukan blogin aiheesta. Pointtina kuitenkin se, että koskaan ennen en ole tällä tavoin ahdistunut maamme päättäjien toimista. Lenkeillä yleensä kelailen päässäni milloin mitäkin, ja tällä viikolla olen toisinaan tuntenut jopa suoranaista vihaa hallitusta kohtaan asioita juostessa pohtiessani. Koska lenkit ovat yleensä minulle tietyllä tavalla pään nollaavia rentoutusharjoituksia, ei tunnu yhtään kivalta tämä nykymeno.