Kurkkukipua, tukkoisuutta, hiukan nuhaa ja nuutunut olo. Ihan kuin olisin flunssan toipumisvaiheessa - ilman sitä flunssaa! Tässä kun asiaa mietin, niin keväällä oli aika samanlainen juttu, 1-2 päivänä pientä kuumeilua ja alkavan flunssan oireita, mutta kunnolla kipeäksi en tule. Keväällä tympeä melkein-flunssa vaivasi ainakin pari viikkoa, ellei kauemminkin, onkohan nyt odotettavissa samaa? Sinänsä hyvä, jos en tule kunnolla kipeäksi, mutta pitkään jatkuvat oireet kyllä ryydyttävät ja harmittavat. Muistaakseni keväällä skippasin muutaman lenkin oireiden vuoksi, mutta eipä kroppa myöskään ottanut kevyistä lenkeistä sen enempää nokkiinsa. Tällä viikolla tiistaille suunniteltu juoksu jäi tekemättä, mutta torstaina hölköttelin kevyen pk-lenkin ilman oireiden pahentumista, joten kaipa tässä juosta uskaltaa. Ainakaan en halua maratontreeneihin mitään 2 viikon sairastelutaukoa tässä vaiheessa.
Fiilikset ovat nyt hiukan matalalla paitsi flunssan, myös ihan vain syksyn saapumisen vuoksi. Olen niin kesäihminen kuin olla voi, ja muista vuodenajoista pitää ihan hakemalla hakea hyviä puolia. Jotkut tykkäävät pimenevistä illoista, mutta minua tympii, kun päivänvalon aika lyhenee. Valaisemattomilla teillä ja poluilla ei kauaa enää iltaisin juosta, ja aamuisin pitää kahvinkeittimen lisäksi napsauttaa myös valot päälle. Kohta kaivan kirkasvalon työpöydän kulmalle ja alan haaveilla matkasta jonnekin aurinkoisempaan ympäristöön. Onneksi on sentään tämä maratonprojekti syksyä piristämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti