Elokuun juoksupohdintoja

Juoksin elokuussa yli 150 kilometriä, eli tästä kuusta muodostui elämäni toiseksi kovin juoksukuukausi. Jee… kai. Vaikka lukema onkin minulle oikein hyvä, tunnen silti epävarmuutta ja mietin, ovatko kilometrit kuitenkin liian vähäiset maratontreeniin. Olen kuitenkin onnistunut noudattamaan harjoitussuunnitelmaa tosi täsmällisesti, joten on syytä olla tyytyväinen. Verrattuna tämän vuoden kevääseen, jolloin motivaatio tuntui olevan hukassa, ja lenkkejä jäi väliin, olen ollut nyt paljon ahkerampi ja pysynyt hyvin suunnitelmassa, joten epävarmuuteen ja itsen epäilyyn ei ole syytä!

Viikonloppuna juoksemani 30 kilometrin lenkki meni sekin niin kevyesti, että ihan ihmetyttää, juoksinko tosiaan niin pitkään. Ehkä jossain 10-12 kilometrin kohdalla oli hiukan nihkeää, muuten ei mitään vaikeuksia. Suorastaan hämmentävän helppoa. Viimeiset viisi kilometriä olivat helpoimmat, vaikka siinä 28 kilometrin jälkeen huomasin, että jalka ei noussutkaan ihan samalla lailla kuin alkulenkistä. Sain kuitenkin ihmeen hyvin pidettyä juoksuasennonkin sillä lailla kasassa, että mitään ihmeempiä kipuja ei tullut mihinkään. Tarkoitus oli lähteä hiukan hitaammin liikkeelle, noin 7 minuutin kilometrivauhtia, mutta vauhti vaihtelikin melko paljon, ollen noin 6:40-7:30, kunnes viimeiset viisi kilometriä nakuttelin 6:30 pintaan ja viimeisen kilometrin alle kuuden minuutin. Voimia tuntui siis riittävän, vaikka minulla olikin armoton nälkä lenkin jälkimmäisellä puoliskolla! Otin energiageelit 7,5 ja 15 kilometrin kohdalla sekä söin puolikkaan banaanin 22 kilometrin kohdalla. Matkan täyttyessä kun vaihdoin kävelyksi, tuntui alkuun siltä, että jalat ovat ihan painottomat, mutta hetken kävelyn jälkeen jalkoihin alkoi tosissaan sattua. Augh! Ilmeisesti jonkinlaisessa endorfiinihuumassa en juostessa huomannut(!) miten koville jalat joutuivat, mutta kävelyn myötä kipu alkoi tuntua ja kovasti! Illalla jouduin turvautumaan särkylääkkeisiin, mutta seuraavana päivänä jalat tuntuivat taas ihan hyviltä, jee! Tästä elämäni pisimmästä lenkistä jäi kyllä hyvä fiilis, ihmeen helppoa oli, toivottavasti vielä 12 kilometriä pidempikin matka menee!