Mitä pakata patikointilomalle?

Pakkauslista <3

Myönnetään, olen vähän listahullu ja tykkään suunnitella. Ja kunnon pakkauslistasta on oikeasti hyötyä, sillä kukapa haluaisi aloittaa lomaa metsästämällä vieraista kaupoista jotain puuttuvaa välttämättömyystarviketta. Tai raahata reissuun puoli matkalaukullista tavaraa, joille ei olekaan käyttöä.

Nyt, kun olen koostamassa pakkauslistaa Teneriffan reissua varten, päätin samalla naputella postauksen aiheesta. Jouduin tekemään muutaman hankinnan matkaa varten, joten verkkokaupoissa pyöriessä otin myös linkkejä talteen ja vinkkaan samalla, mitä tuotteita nyt löytyy verkkokaupoista. Postaus sisältää mainoslinkkejä, jotka on merkitty tähdellä (*). Olen miettinyt asiaa patikoinnin näkökulmasta, mutta samat vinkit toimivat silloinkin, kun liikutaan juosten. Juostessa mukana olevien tavaroiden keveys ja toimivuus korostuu vielä entisestään.

Olen koostanut tähän juttuja nimenomaan päiväretkille ja lämpimiin maihin suuntautuvia patikointireissuja ajatellen. Pidempiin vaelluksiin ja kylmiin oloihin löytyy kattava listaus mukaan pakattavista jutuista mm. Partioaitan sivuilta*.

Vaatteet

Käsittelen tässä vaatetusta vain hyvin yleisesti, sillä jokainen tietää oman vaatekaappinsa parhaiten. Sääolosuhteista kannattaa ottaa etukäteen selvää. Jos lähtee patikoimaan vuoristoon, pitää varautua siihen, että korkealla on huomattavasti kylmempää ja tuulisempaa kuin merenpinnan tasolla. Jokaista patikointia varten on hyvä varata alusvaatteet, sukat ja ihoa vasten tuleva paita. Housuja, päällispaitoja ja takkia voi yleensä käyttää useammankin kerran. Urheiluvaatteet toki ovat nopeasti kuivuvaa materiaalia, joten joitain vaatteita voi reissussa pestäkin ja vähentää siten niiden viemää tilaa matkalaukussa.

Ota aina patikoinnille mukaan reppuun lämpimämpää vaatetta taukoja ja sään viilenemistä silmällä pitäen. Tuulenpitävä, ohut takki on hyvä olla mukana. Juoksutakit sopivat mainiosti kerrospukeutumiseen, sillä tavallisessa juoksutakissa ei ole turhaan vuoria ja muutenkin mallit ovat kevyitä. Esimerkiksi tämä pirteästi kuvioitu Craftin takki* pakkautuu omaan taskuunsa ja sopii siten mainiosti mukaan otettavaksi. Jos kohteessa patikoidaan viileässä kelissä, voi takki olla vähän paksumpikin. Jos lähtee Suomesta sopivalla takilla, niin taas säästyy tilaa matkalaukussa. Käytännössä on usein ihan turhaa kääriytyä talvitakkiin matkalla lentokentälle, vaan reissuvaatteiden kerrospukeminen ajaa saman asian.

Sopiva reppu

Mulla on ollut polkujuoksuilla käytössä pieni Amazonilta tilattu halpisreppu, johon on kuitenkin mahtunut hyvin parin litran juomarakon lisäksi vähän evästä ja tarpeellista tavaraa. Tämän kokoinen juoksureppu* voi jo hyvin riittää, jos tarkoitus on tehdä lyhyempi patikka tai juosta poluilla, eikä mukaan ota enempää evästä tai vaihtovaatetta. Patikoidessa reppu on kuitenkin ollut yleensä liian pieni, jos mukaan on pitänyt pakata myös ruokaa, enkä ole voinut käyttää sitä myöskään silloin, jos retkijuoksuni on päättynyt vaikka uimarannalle ja mukaan on pitänyt pakata vaihtovaatteet ja pyyhe.

Tilasin nyt itselleni Salomonin Skin Pro repun 15-litran koossa*. Olen katsellut noita Salomonin juoksureppuja jo vuosia, mutta suoraan sanottuna hinta on kirpaissut. Kauppojen tarjonnasta ei kuitenkaan ole tullut vastaan edullisempaa vaihtoehtoa, jossa olisi tarpeeksi tilaa, mutta joka toimisi myös juoksussa kunnolla. Päätin vihdoin panostaa isompaan reppuun ja kun tuo löytyi Stadiumin talvialesta, hinta alitti juuri ja juuri mun kipurajan ja laitoin repun tilaukseen. Repussa tulee mukana 1,5 litran juomarakko, joka tavallaan laskee hintaa hiukan, sillä juomarakot ovat yksinäänkin hintavia. Reppu on tarjouksessa nyt 99 euroa*, ja tuo juomarakko on yksinään neljäkymppiä! Repun saavuttua testasin samantien, että mun 2,5 litran juomarakko mahtuu siihen myös täytenä, joten voin pakata mukaan vain tuon isomman juomarakon ja täyttää sitä tarpeen mukaan.

Patikoidessa reppuun pitää mahtua juotavaa, syötävää ja tarpeelliset tavarat. Puhelin, lompakko, kartta ja vaatetta. Eväitä syödessä reppu tietysti otetaan selästä, mutta siinä on hyvä olla sellaiset taskut, että reppua ei tarvitse joka välissä riisua. Pientä naposteltavaa, juotavaa ja kamera pitää psytyä ottamaan esiin reppua riisumatta, eli toimivat taskut ovat must.

Kengät: tarvitsenko vaelluskengät vai pärjäisinkö polkujuoksukengillä?

En ole kertaakaan ottanut ulkomaan patikointimatkalle vaelluskenkiä. Tämä on toki henkilökohtainen preferenssi, sillä pidän enemmän kevyistä kengistä ilman nilkan tukea. Jollekin toiselle tukevammat kengät saattavat olla parempi valinta.

Puen Gore-tex-vaelluskenkäni yleensä jalkaan vain kotimaassa silloin, kun tarvitsen nimenomaan vedenpitävää, varrellista kenkää. Polkujuoksukenkiäkin saa toki vedenpitävällä kalvolla, mutta ainakin lämpimissä maissa se on usein enemmän haitta kuin hyöty. Ainoastaan, jos etukäteen tietää varmasti, että maasto on märkää, kannattaa harkita kalvokenkiä mukaan.

Jos itseltä löytyy hyvät polkujuoksukengät tai ihan peruslenkkaritkin, niin suurin osa patikointireiteistä on sellaisia, että niillä kyllä pärjää. Ainakin kuivalla kelillä ja lämpimässä. Juoksukenkien suurin este kävelykäyttöön saattaa olla droppi, eli kannan ja päkiän korkeusero. Kävelyssä on hyvä olla kannan alla hiukan enemmän korotusta kuin mitä juostessa mahdollisesti tarvitsee.

Polkujuoksin ja patikoin viime vuonna Hoka One One Torrenteilla*, ja tykkäsin kengistä niin paljon, että vuoden vaihteen alesta tilasin samoista kengistä toisen parin! Tosin näissä väri ei ole oikein mieleeni, mutta alennus oli. :)

Syötävää ja juotavaa

Pakkaa aina mukaan vettä ja energiapitoista syötävää. Vettä kannattaa mieluummin olla liikaa kuin liian vähän, vaikka se painaakin. Juomarakko on siitä todella kätevä, että se kutistuu tyhjentyessään ja asettuu reppuun mukavammin kuin pyöreä pullo. Juomarakosta voi huoletta ostaa vaikka 3 litran version, ja sitten täyttää sitä tarpeen mukaan vaikka vain litran verran, jolloin se vie tilaa vain sen litran. Itselläni on Camelbackin juomarakko*, ja voin suositella, se on helppo täyttää ja käyttää. Nyt hankin tuon repun mukana myös Salomonin juomarakon*, josta olen kuullut kehuja sen hyvästä pestävyydestä.

Syöminen on tärkeää. Vaikka vaellus ei olisikaan erityisen pitkä tai kovaa kuntoa vaativa, epätasaisessa maastossa etenemiseen pitää keskittyä ja pään pitää pysyä skarppina. Verensokerin ei kannata antaa laskea, sillä se altistaa kompuroinnille ja uupumiselle. Kun retkeilee hienoissa maisemissa, niin pitää pysyä sillä lailla skarppina, että jaksaa katsella maisemia ja ottaa niistä myös kuvia muistoksi.

Reittikartat ja vaelluskirjat

Monessa maassa vellusreitit on merkitty hyvin maastoon, mutta aina kannattaa olla mukana kunnon kartta sekä reittikuvaus, jota seuraamalla et käännyt väärään suuntaan tai muuta ikävää.

Tässä lista hyviksi havaitsemistani kartoista sekä patikointireittejä sisältävistä opaskirjoista:

Gran Canarialle pakkaisin mukaan retkeilyoppaan Gran Canaria retkeilyopas : 40 kauneinta vuoristo- ja rantareittiä pienoismantereella* sekä kunnon polkukartan Gran Canaria Tour & Trail map*.

Teneriffalla  oiva opas on Teneriffa retkeilyopas*. Tilasin itselleni nyt myös vastaavan kartan kuin mitä käytin Gran Canarian lomalla, eli Tenerife Hikers' Super-Durable Maps*.

Madeiralle mukaan ottaisin myös tuollaisen saman sarjan vaellusoppaan, eli Madeira walking:guide 60 walks*, joka taitaa tällä hetkellä olla saatavana suomeksi vain e-kirjaversiona: Madeira retkeilyopas : 50 kauneinta levada- ja vuoristoreittiä*.

Italian Dolomiiteilla tämä kartta* oli kovassa käytössä. Dolomiittien reissulle en onnistunut löytämään mitään erityisen hyvää vaellusopasta, mutta blogeista löytyi reittikuvauksia ja kartasta oli eniten hyötyä. Karttoja voi olla vaikea löytää verkkokaupoista, mutta jos lähtee alueelle, niin ei hätää, samoja karttoja on myynnissä mm. Cortinan turisti-infossa.

Olen tykästynyt noihin Karttakeskuksen vaellusoppaisiin, sillä niiden reittikuvauksiin voi luottaa ja taatusti parhaat patikointireitit löytyvät noista kirjoista. Mutta kirjan lisäksi mukana kannattaa olla isompi, koko alueen kattava kartta. Varsinkin, jos haluaa yhdistellä eri reittejä samalle vaellukselle, kannattaa olla kunnon kartta! Omista reiteistäni löytyy kuvauksia helpoiten tuolta blogin Matkakertomukset-välilehdeltä.

Pientä tarpeellista

Postauksesta tuli sen verran pitkä, että tässä enää pikainen listaus tavaroista, jotka ehkä helposti unohtuvat reissusta, mutta joista on taatusti hyötyä:

• Varavirtalähde. Ei ole kivaa, jos puhelimesta loppuu akku ja hienot maisemat jäävät kuvaamatta. Myös urheilukellon lataaminen onnistuu, kunhan pakkaa oikeanlaiset piuhat mukaan. Huom! Lentokoneessa varavirtalähde tulee pakata käsimatkatavaroihin.
• Retkipyyhe*. Jos patikointi suuntautuu lämpimään maahan, voi olla, että reitillä pääsee pulahtamaankin. 
• Hyttyskarkote*. Tätä tarvitaan muuallakin kuin Lapissa. Esimerkiksi Italian Garda-järvellä olen kohdannut todella ärhäköitä hyttysiä.
• Aurinkolasit, aurinkovoide, hattu tai huivi kannattaa pakata mukaan aina, kun lähtee eteläänpäin. Vaikka sää olisi kylmä, saattaa aurinko silti paistaa silmiin häikäisevästi tai itsensä voi polttaa auringossa.

Kuten jutusta ehkä huomaa, olen innoissani päästessäni taas reissuun ja patikointilomalle! Tätä naputellessa tuuli ulvoo myrskylukemissa ja vettä sataa kuin saavista. Aurinkoloman suunnittelu sopii mainiosti tähän keliin! :D

Marraskuun 97. päivä ja kaipuu lämpimään

Turun seudun omituinen epätalvi on tällä viikolla jatkunut peräti parilla pakkaspäivällä. Viime sunnuntaina paistanut aurinko toi melkein huhtikuisen fiiliksen, mutta enimmäkseen ulkona on näyttänyt marraskuulta jo päälle kolmen kuukauden ajan.

Olen blogissa(kin) tuonut toistuvasti esiin, miten talvi ei ole mun juttu. Nyt kun ei ole ollut oikein talvea, olen toisaalta välttynyt sellaiselta tammikuun lopun kyllästymiseltä, jolloin olen todennut, että talvi olis jo niin nähty. Mutta on tämäkin vähän kyllästyttävää. Vaikka juoksukenkien alla on ollut enimmäkseen sulaa maata, niin parin asteen lämpötilassa vihmova vesisade ei juuri kannusta juoksemaan yhtään ylimääräistä.

Vuosi sitten olin Gran Canarialla juoksulomalla. Tuo loma teki niin hyvää, sillä samoihin aikoihin Turussa oli loskaa ja liukasta, mutta itse pääsin kirmaamaan auringonpaisteessa viikon aikana päälle 60 kilometriä!

Kaipuu lämpimään on tänäkin vuonna kova, ja tällä kertaa se johti siihen, että maaliskuun alussa suuntaan Teneriffalle kaverin kanssa. :) Nyt suunnitelmissa ei ole varsinaista juoksulomaa, mutta aion toki hyödyntää sulan maan ja kunnon plusasteet.

Pari vuotta sitten olin patikointilomalla Teneriffalla, ja silloin Teide jäi huiputtamatta. Huipun vaellusreitit olivat suljettuina lumen ja jään takia, ja lopulta emme päässet edes Teidelle asti, kun tie oli suljettu. Tällä reissulla on tarkoitus yrittää uudelleen! Sen verran sääriippuvainen tuo yritys on, että olen jo etukäteen miettinyt, ettei kannata pettyä, jos kipuaminen Teiden huipulle ei onnistukaan. Mutta olisi aika siistiä päästä tuonne!

Muuten lomalla on tarkoitus patikoida, juosta ja löhöillä sopivassa suhteessa. Loman odotus tuo hyvää fiilistä tänne puoli-ikuisen marraskuun keskelle!

Tammikuun treenit

Puhelimeni kuva-albumi muistuttaa minua silloin tällöin kuvilla, joita olen räpsinyt tasan kuukausi tai tasan vuosi sitten. Nyt tammikuussa kuvamuistot viime vuodelta ovat palautelleet mieleen viime vuoden alun lumikinoksia ja kovia pakkasia. Tällä kertaa täällä Turun seudulla jatkuu marraskuu jo kolmatta kuukautta. Lumen ja "oikean" talven puute on toisaalta hämmentävää, toisaalta juoksijan näkökulmasta kelit eivät ole olleet lainkaan hullummat muutamia liukkaita päiviä lukuunottamatta.

Asetin tammikuulle etukäteen tavoitteeksi juosta satasen täyteen. Sain vuoden juoksut käynnistettyä perinteisesti heti uudenvuodenpäivänä, ja siitä tulee aina hyvä mieli. Muutenkin yritin juosta mahdollisimman paljon heti vuoden alkuun, sillä epäilin talven tulevan jossain vaiheessa, mutta ihan koko kuun olikin pääosin sulat lenkkipolut. Silti himmailin loppukuusta juoksujen kanssa ja kerkesin salillekin pariin otteeseen kuun vimeisen viikon aikana. Satasen sain täyteen ja vähän ylikin, sillä kuun juoksut jäivät vain pari metriä vajaaksi 107 kilometristä.

Kuun pisimmät lenkit olivat "vain" kymppejä. Hermostoni on edelleen ylikuormitustilassa eikä nyt kannatakaan juosta pitkään tai kovaa. Kävin pistesuunnistamassa kolme kertaa, mutta kahdella kerralla kolmesta etenin enimmäkseen hölkkävauhtia. Tällä viikolla Afrikan tähti - teemainen Turku Street-O sai mut innostumaan niin, että juoksin pitkästä aikaa aika kovaakin rastivälejä. Varsinkin tunnin lopulla, kun aika meinasi loppua kesken, tuli kiire. Tuo oli kyllä superhauska suunnistus. :)

Mun tammikuun uudenvuodenlupauksen teemana oli kehonhuolto. Opettelin taas venyttelemään lenkkien jälkeen. Kävin myös pariin otteeseen hierojalla ja kerran uimassa kylpylässä. Jalat ovatkin olleet nyt selvästi vähemmän tukossa kuin vaikkapa loppuvuonna.

Veikkaan, että helmikuu tulee olemaan haastava. Yritän juosta taas satasen täyteen, mutta se ei ole onnistunut helmikuussa koskaan lukuun ottamatta viime vuotta, jolloin olin viikon juoksulomalla Kanarialla. Nyt ei ole lomaa tiedossa, joten kelit saattavat olla ihan mitä tahansa. Helmikuussa pitäisi myös jatkaa säännöllisiä lihaskuntotreenejä, joten paljon liikuntasuunnitelmia riittää.

Hermoston ylikuormitustila

Tunnen itseni lopen uupuneeksi ja samalla käyn ylikierroksilla. Kuulostaako yhtään tutulta? Seuraavassa kappaleessa listausta epämääräisistä oireista, joista olen kärsinyt satunnaisesti aina silloin tällöin, mutta lähes jatkuvasti viime vuoden lopussa.

Rauhattomuus, levottomuus, keskittymisvaikeudet, uniongelmat, kohonnut leposyke, raajojen kylmyys, vatsavaivat, yöhikoilu, ärtyneisyys, aivosumu.

Oireet ovat sen verran epämääräisiä, etten ollut koskaan ajatellut niiden olevan selitettävissä yhdellä tekijällä. Kuitenkin, kun törmäsin termiin sympatikotonia, sympaattisen hermoston yliaktiivisuustila, löytyivät nämä kaikki oirelistalta. Muitakin oireita sympatikotoniassa on, mm. tällä sivulla on listattuna oireita.

Sympaattinen hermosto aktivoituu, kun ihmisen pitää olla valmis toimimaan, ja parasympaattinen hermosto puolestaan on aktiivinen levossa. Jos sympaattisen hermoston aktiivisuus jää ikään kuin päälle, esimerkiksi pitkittyneen stressin vuoksi, ollaan ongelmissa. Tällöin elimistö on koko ajan virittyneessä tilassa eikä ihminen saa levättyä kunnolla.

Loppuvuosi oli mulla töissä epätavallisen raskas. Enkä ollut työyhteisössä yksin ylikuormituksen kanssa. Tilannetta sen enempää avaamatta todettakoon, että koko tiimimme oli melkoisen kuormittunut ja joiltain osin tilanne töissä jatkuu edelleen. Tilanteeseen on kuitenkin reagoitu, ja meille on mm. järjestetty työnohjausta.

Itse reagoin tilanteeseen sillä, että stressasin työjuttuja todella paljon myös vapaa-ajalla ja uuvuin. Arki-illat ja viikonloput eivät enää riittäneet töistä palautumiseen. Mulla on aina ollut ongelmia nukkumisen kanssa, joten nytkin kärsin unettomuudesta. Jatkuva väsymys yhdistettynä olotilaan, jossa ei saa levättyä, on todella ikävä. Onneksi omalla kohdallani tiesin, että stressi johtui tällä kertaa pelkästään töistä, sillä muu elämä on mallillaan.

Joululomalla tuntui, että sain pitkästä aikaa levättyä kunnolla. Alkuvuosi on lähtenyt käyntiin hiukan takellellen, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Kuten aika tyypillisistä on, kirjoitan ylikuormittumisesta vasta nyt, kun olen huomannut tilanteen selvästi parantuneen.

Jouduin marras-joulukuussa toteamaan, ettei kroppani reagoi hyvin mihinkään kovempaan treeniin. Vähänkin vauhdikkaampi lenkki sai minut aivan ylivirittyneeksi, sydän hakkasi, olin mahdottoman levoton enkä pystynyt nukkumaan edes unilääkkeillä. Onneksi loppuvuosi oli juoksun suhteen melko tavoitteetonta aikaa, joten ei tarvinnutkaan treenata kovaa.

Kevyt liikunta myös onneksi edistää sympatikotoniasta parantumista. Yliaktiivista sympaattista hermostoa voi rauhoittaa myös syvähengitykseksellä ja erilaisilla rentoutusharjoituksilla. Nurinkurista on, että kun käy ylikierroksilla, rentoutuminen on todella vaikeaa ja pelkkä hengitykseen keskittyminen tuntuu vaativan paljon voimavaroja.

Olen toistaiseksi löytänyt sympatikotoniasta varsin vähän tietoa. Netistä aiheesta löytyy lehtiartikkeleita sekä omakohtaisia kokemuksia muista blogeista, eli lähteistettyä tietoa ei aiheesta juuri löydy. Kokemuksissa kuitenkin toistuvat samat oireet ja samat hoitomenetelmät. Joten näillä mennään ja myös uudenvuodenlupaukseni, pitää parempaa huolta itsestäni, tukee palautumistoimia.

Uudenvuodenlupaus

Tänä vuonna lupaan pitää parempaa huolta itsestäni. Olin loppuvuonna tavallista kuormittuneempi, ja sen huomaa siitä, että nukkuminen, syöminen ja kehonhuolto ovat retuperällä. Elämäni on kuitenkin mallillaan, joten minun pitäisi pystyä pitämään kiinni hyvistä elämäntavoista. Kyse onkin varmaan enemmän siitä, etten ole ollut tarpeeksi tietoinen omasta hyvinvoinnistani ja siihen vaikuttavista asioista.

Koska lupaus pitää huolta itsestään on varsin epämääräinen, aion konkretisoida sen keskittymällä joka kuukausi yhteen hyvinvoinnin osa-alueeseen.

Tammikuun teemaksi otin kehonhuollon. Olen aina ollut laiska venyttelijä, ja erityisesti loppuvuonna skippasin jopa juoksulenkkien jälkeiset venyttelyt. Samoin olen jättänyt väliin kaiken kehoa huoltavan liikunnan, mm. joogatuokiot. Seurauksena tietysti kireitä lihaksia ja jumeja. Tammikuun ajan keskityn siihen, että tekisin joka päivä jotain kehoa huoltavaa. Se voi olla hyvinkin pientä, kuten pikavenyttely lenkin jälkeen, tai isompaa, kuten joogatunti.

Helmikuussa aion keskittyä lihaskuntoon. En käynyt syksyllä kertaakaan salilla, joten ryhtiliike on todellakin paikallaan. Helmikuu on perinteisesti kehno juoksukuu liukkauksineen, joten silloin on hyvä keskittyä salitreeniin. Multa löytyy myös kotoa liikuntavälineitä, joilla saisin tehtyä treeniä, mutta ne pölyttyvät nurkissa. Tavoitteena on myös hyödyntää kotikuntoiluvälineitä paremmin.

Maaliskuulle kaavailin sitten jotain syömiseen liittyvää. Ruokailutavoissani on sekä terveellisiä että hyvinkin epäterveellisiä elementtejä, ja esimerkiksi herkkujen vähentäminen olisi paikallaan. Tätä tavoitetta pitää kuitenkin vielä vähän konkretisoida.

Olen miettinyt tavoitteet nyt ensin tälle vuoden ensimmäiselle kvartaalille. Ideana on se, että kuukauden ajan sisäänajan uutta, parempaa tapaa. Ja teemakuukauden jälkeen tavan pitäisi olla siinä määrin juurtunut, että se pysyy mukana.

Nyt, kun tammikuuta on takana kaksi kolmasosaa, olisi tietysti kiva kertoa, miten olen löytänyt itseni joogatunnilta toisensa perään ja kehonhuolto on asettunut osaksi arkea. Todellisuudessa olen tehnyt vähimmän mahdollisen. Eli venytellyt aina juoksun jälkeen, ja pari kertaa muutenkin. Mutta sekin riittää, ja on oikeastaan tarpeeksi pieni muutos, jota pystyn taatusti jatkamaan tästä eteenpäinkin. Ja olen jo huomannut muutoksen itsessäni. Juostessa takareidet eivät selvästikään ole enää niin tukossa, ja lenkin jälkeiset venyttelyt sujuvat kerta kerralta helpommin. Olin unohtanut venyttelyn, ja samalla satunnaisista venyttelyistä oli tullut nihkeitä, koska olin sen verran jumissa, ettei puuha ollut ollenkaan mukavaa. Nyt, kun homma on hiukan helpottunut, on sitä myös paljon helpompi pitää mukana!