Heinäkuussa paljon ulkoilua, vähän liikuntaa

Kyllä loma on ihmisen parasta aikaa, vai miten se meni... Viimeiset kaksi viikkoa olen nauttinut lomailusta, vielä on viikko jäljellä. Arkipäivät ovat menneet lapsuudenkodin maisemissa aurinkoa ottaen, uiden sekä grilliherkuista ja marjoista nauttien, ihanan rentoa! Viikonloput olen ollut Turussa, hengaillut kotosalla, pessyt pyykkiä ja hippaloinut peräti kaksilla eri festareilla, joka on kaltaiselleni kotihiirelle ihan hurjaa. Nyt kun on ollut lomaa, olen nauttinut ulkoilusta hyvässä säässä, mutta liikuntaa ei ole tullut juurikaan harrastettua.

Juoksin heinäkuussa noin 43 km, eli vuoden lyhyimmät kuukausikilometrit. Garmin Connect on tänään taas bugittanut, joten en näe tarkkoja kilometrejä, mutta suunnilleen maratonin verran tuli juoksua koko kuussa, josta puolet heti kuun alkuun Paavo Nurmen puolikkaalla. Puolimaratonin jälkeen olen juossut epäsäännöllisesti ja lyhyitä lenkkejä. Olen yrittänyt tietysti huilata polven takia, eikä juoksufiiliskään ole ollut tapissa, kun polvi on kipuillut. Ulkokuntolaitteilla kävin muutaman kerran alkukuusta, salilla kerran ja uimassa lukuisia kertoja. Uintikerrat ovat tosin olleet enimmäkseen sellaista polskimista kunnon kuntouinnin sijaan, mutta sain silti käsilihakset kipeäksi, kun uin useampana päivänä peräkkäin selkää. Kyse ei tosin tuossakaan ollut selkäuinnin rankkuudesta vaan lähinnä siitä, että kyseisiä lihaksia ei muuten tule kauheasti käytettyä.

Paavo Nurmi Marathonin puolikkaalle pukeuduin helteeseen mahdollisimman sopivasti, eli laitoin päälle niin pienet vaatteet kuin kehtasin ja oli tarkoituksenmukaista. Päällä oli tuo sama toppi kuin kesäkuun vaatepostauksessa, joten enpä sitä enää tarkemmin esittele. Nyt olen pessyt topin jo useaan kertaan, ja se on pysynyt ihan hyvänä, joten sanoisin, että hyvä ostos. Jalassa oli kisassa Stadiumin oman merkin, Socin, shortsit. Tässä mallissa on tuollaiset alustrikoot ja niiden päälläshortseiksi naamioituneet kangasosat, jotka ovat kuitenkin sivuilta täysin auki. Malli on todella toimiva, vielä kun molemmilla sivuilla on taskut ja isomman taskun kohdalla päälliskankaassa vielä kuulokevienti. Näistä juoksuvaatepostauksista saa kyllä kuvan, että mulla on joku pakkomielle taskuihin, mutta kun ne ovat oikeasti tärkeät! Näissä shortseissa älypuhelin mahtuu hyvin tuohon isompaan taskuun, tosin hellelenkillä hiki tulee kyllä kankaasta läpi, joten pidemmillä lenkeillä ei taskuun kannata puhelinta laittaa. Puolimaratonilla mulla oli kummassakin taskussa energiageelejä, joten taas oli käyttöä taskuille. Shortsien vyötärönauhassa on vielä kiristysnauha ja kun sisähousujen lahkeetkaan eivät hilaudu ärsyttävästi ylöspäin juostessa, nämä ovat lähestulkoon täydelliset shortsit kesäjuoksuihin!

Polvi ei valitettavasti ole heinäkuun aikana mennyt yhtään parempaan suuntaan, vaikka olen juossut todella vähän. Tuntuu, että vamman syntymisen jälkeen mentiin parempaan suuntaan parin viikon ajan, ja sen jälkeen mitään edistymistä ei ole tapahtunut. Polvi kipuilee yleensä juoksulenkin jälkeen, mutta toimii myös epäloogisesti vihloen välillä ilman mitään edeltävää rasitusta. Salikäynnin jälkeen polvi oli myös kipeä, vaikka kuvittelin lihaskuntotreenin olevan sille hyväksi. Olen suhtautunut yllättävänkin lungisti polvivammaan nyt heinäkuussa. Loma-ajalla on varmaan suuri vaikutus siihen, ettei juoksemattomuus niin paljoa haittaa, kun arjen rutiinit ovat muutenkin väistyneet löhöilyn tieltä. Huomaan silti olevani ehkä hiukan tavanomaista ärtyisämpi ja kun olen käynyt lenkillä olo on ollut parempi.

Koska polven kanssa ei tunnu tapahtuvan edistystä löhöilyn seurauksena, yritän elokuussa päästä taas jonkinlaiseen lenkkirytmiin. Ajattelin aloittaa hissukseen, kolmen lenkin viikkotahtia, mutta niin, että lenkit ovat todella lyhyitä. Arkena pari lenkkiä 1-5 km ja viikonloppuna "pitkis" 5-8 km. Katsotaan, miten polvi reagoi, ja jos ei mene säännöllisestä lenkkeilystä pahemmaksi, niin kuun loppupuolella yritän pidentää lenkkejä.

Yöjuoksulla

Joskus sitä saa ideoita, jotka jäävät mieleen kytemään ja muuttuvat vähitellen tavoitteiksi tai toteutettaviksi asioiksi, vaikka idean synnystä olisi reippaamminkin aikaa. Kaksi vuotta sitten kärvistelin H2Ö-festareilla epämukavissa ballerinoissa, jotka eivät sopineet ollenkaan keikkojen katseluun ja tuntien seisoskeluun. Lisäksi stressasin kotimatkasta, joka piti taittaa kahdella bussilla, joko viimeiseen tavalliseen bussiin kiirehtien tai sitten kalliin festaribussin ja yhtä lailla kalliin yöbussin yhdistelmällä. Näin parinkin miehen festarikenkinä lenkkarit, joten siitä se ajatus sitten lähti.

Ensimmäistä kertaa viime vuonna ja toistamiseen viime viikonloppuna juoksin siis festareilta kotiin. Molemmilla kerroilla sää oli lämmin ja selkeä, erinomainen juoksemiseen. Festarieleganssiin kuuluivat siis lenkkarit ja lyhyen hameen alle juoksutrikoot. Mukaan reppu, johon ylimääräiset vaatteet saisi yöllä tungettua ja joka kulkisi mukavasti juostessakin mukana.

Yksi syy siihen, että ostin pari vuotta sitten Nike Freet, oli juurikin päässä kytevä idea juosta kotiin erinäisistä tapahtumista. Yleensä käytän tossuja ihan työmatkojen kävelykenkinä ja matkoilla shoppailu- ja nähtävyyskierroksilla, sillä ne ovat todella hyvät jalassa ja kävellessä. Matkoilla yritän aina pakata kevyesti, joten Freet ovat silloin myös juoksukäytössä. Kengät ostettuani innostuin juoksemaan niillä normilenkkejäkin jonkun verran, testasin niitä jopa yhdellä pitkiksellä, mutta totesin, että vaimennus riittää mulle maksimissaan kympin lenkille.

Nyt viikonlopun H2Ö-festareilla nautin alkuillasta yhden drinksun, muuten pysyin alkoholittomissa juomissa. En normaalistikaan kauheasti juo, joten juoksua voi pitää ihan varteenotettavana kotimatkavaihtoehtona iltariennoista. Nyt otin eväsjuomaksi muumilimpparia, joka tosin oli niin sokerista, että vatsa ei siitä oikein tykännyt. Energiaa riitti kuitenkin hyvin 7 kilometrin kotimatkan juoksuun.

Kaupunki ei todellakaan nukkunut, vaikka juoksuni kulkikin Ruissalosta rautatieaseman ohi keskustan liepeillä. Reitti oli turvallinen, sillä jatkuvasti ohi meni liikennettä. Sää oli todella tyyni ja ilma oli hurjan kostea, olin kotiin päästyäni aivan hiessä! Polvi alkoi vihoitella viiden kilometrin kohdalla, ja tuntui ikävältä kotosalla hengaillessa ennen nukkumaanmenoa. Seuraavana päivänä jalka oli kuitenkin lähes normaali, eikä kipua tuntunut. Muuten en sitten viime viikolla juossutkaan, joten tuo 7 kilometrin yöjuoksu toi kaivattua endorfiinihuumaa polven lepuutuksen jälkeen. Jos en kärsisi unihäiriöstä ja pyrkisi niin säännölliseen rytmiin, jossa menen aikaisin nukkumaan, olisi kivaa juosta useamminkin yöllä. Nyt kesäöiden lenkit jäävät harvinaisiksi kotimatkajuoksuiksi, mutta niissä on aivan omanlainen, kiva fiiliksensä!

Lisäravinteista apua?

Tuossa kun googlettelin, mikä polvessa voisi olla ja mikä siihen auttaisi, törmäsin ainakin muutaman polvikipuisen ja polven kondromalasiasta kärsivän saaneen apua glukosamiinista. Olen aineeseen ennenkin jossain törmännyt, jotkut pitävät sitä ihan ihmeaineena, mutta luotettua tutkimustietoa aineen vaikutuksista ei taida olla. Glukosamiinin pitäisi auttaa nivel- ja rustokipuihin ja jopa rakentaa uutta rustoa. Ajattelin, että voisi sitä ainakin kokeilla.

Toinen aine, mitä ajattelin kokeilla, on magnesiumsuihke. Heti kun polveni ekan kerran kipeytyi, työkaveri suositteli sitä, mutta apteekin hinnat olivat niin suolaiset, etten raaskinut ostaa. Magnesiumia syön jo nyt epäsäännöllisesti estääkseni pohjekramppeja, jotka vaivasivat mua juoksuharrastuksen alkuaikoina jatkuvasti. Magnesiumin avulla pohjekrampit (aka suonenvedot) ovat pysyneet poissa. Tsekkailin jo magnesiumsuihkeen hintoja rapakon takaa iHerbistä, ja hinnat ovat noin kolmasosan apteekin hinnoista, joten laitan tilauksen menemään piakkoin.

Samalla kun tilaan glukosamiinia ja magnesiumia, ajattelin täydentää taas muutenkin lisäravinnevarastoja. Syön talvisin aina D-vitamiinia sekä toisinaan sen kaverina omega-3:sta. Flunssan yllättäessä saatan ottaa C-vitamiinia ja imeskeltävää sinkkiä. 2012 anemian jälkeen olen myös napsinut rautakuurin aina muutaman kerran vuodessa. Näitä kun kirjoittaa, niin tuntuu, että käyn jatkuvasti pilleripurkilla... Todellisuudessa olen aika laiska napsimaan vitamiineja sun muita lisäravinteita, vaikka monet tulevat ihan selkeään tarpeeseen, kuten vaikkapa juuri nuo rautakuurit ja D-vitamiini, jota Suomessa ei vaan talviaikaan saa millään tarpeeksi.

Kuvan sorsat eivät liity lisäravinteisiin.

Jos joku lukijoista on halukas kokeilemaan iHerbiä, niin koodilla CNM919 saa alennusta ensimmäisestä ostoksesta. Kannattaa myös tsekata ilmaiset tarjoukset ensimmäistä kertaa tilaaville tästä sekä spesiaalitarjoukset tästä. Jos et halua käyttää mun koodia (saan koodin käytöstä itse myös jotain alennusta), niin netistä löytyy muiden asiakashankintakoodeja pilvin pimein. Omaan ekaan tilaukseen nappasin koodin aikoinaan Heidin Innostuksiani-blogista. Jos tilaa iHerbistä, niin kannattaa tsekata tilauksen tullirajat ja alv-raja, näihinkin löytyy hyvät ohjeistukset netistä esim. ihan vaan googlaamalla iHerb alv. Karkeana yleistyksenä voi sanoa, että jos tilaa vain lisäravinteita (supplements), näiden alv menisi ruoan 14% mukaan, eli arvonlisäveroa ei tarvitse maksaa, jos tilaus (postikuluineen) jää alle 35,70€. Tuolla summalla saa jo todella paljon lisäravinteita, ja isommassa tilauksessa myös postikulut kasvavat, joten itse tilaan aina alle tuon summan, vaikka sitten pari kertaa vuodessa yhden isomman tilauksen sijaan.

Diagnooseja ja hajatelmia

Ensin ajattelin, että polvivaiva menisi ohi muutamassa päivässä, sitten muutamassa viikossa. Kohta on kaksi kuukautta kulunut, ja en edes halua ääneen lausua tuota seuraavaa aikamäärettä. Enkä halua enää turhaan toivoa polvikivun ihmeparantumumista... Olo on ollut tässä aika alakuloinen. Puolimaraton sujui polven kannalta mielestäni yllättävän hyvin, mutta toipuminen siitä on ollut hidasta, enkä ole kauheasti uskaltanut juosta. Lääkärissä olen käynyt polven kanssa nyt kahdesti, eikä siltäkään suunnalta ole odotettavissa mitään ihmelääkettä.

Ekalla lääkärikäynnillä en kummempia odottanut, mutta taisin silti pettyä alhaisiin odotuksiinkin nähden. Mumisemalla kommunikoivan lekurin diagnoosina oli epämääräinen nivelkipu ja sain viikon lääkekuurin. Nyt toisella kertaa eri lääkärillä tutkimus oli pikkaisen perusteellisempi ja sain vähän tarkemman diagnoosin; polven kondromalasia. Sain nyt myös lähetteen fyssarille, mutta vapaa aika oli vasta elokuun puolivälissä, joten fyssarista ei ole nyt saman tien apua.

Googlettelin tuossa tuota polven kondromalasiaa, eli rustonpehmentymää, ja tiedonhaun tulos ei ole järin rohkaiseva. Vaiva voi parantua itsekseenkin, mutta varsinkin paljon urheilevilla se on johtanut mm. juoksuharrastuksen lopettamiseen... :( Koska mun polvesta ei otettu magneettikuvaa, suhtaudun vielä inasen epäillen tuohon diagnoosiin. Koska mun polvikipu alkoi ihan yllätten kesken lenkin, olisin jotenkin taipuvainen uskomaan, että taustalla olisi yksittäinen vamma (esim. juoksijan/hyppääjän polvi) tuollaisen pitkään kehittyvän rasitusvamman sijaan. Tämä on ehkä ihan vain toiveajattelua.

On vaiva mikä tahansa, nyt on selvää, että sen kuntouttaminen vie aikaa. Viikko sitten hölkätty 4,8 km sai polven kipuilemaan loppuillan. Viime viikonlopun kävelyretkellä polvi myös vihlaisi pari kertaa ikävästi alamäessä. Olen yrittänyt hiukan jumppailla reiden lihaksia ja olen myös käynyt noilla ulkokuntolaitteilla, vaikka siellä treeni onkin yläkroppapainotteista. Molemmat lääkärit antoivat luvan käydä lenkillä, mutta jos juostessa kipuilee tai lyhyenkin lenkin seurauksena on loppuillan särky, niin ei se taida kovin järkevää olla. Yritän nyt kovasti toimia järkevästi, mutta juoksuhaluja olisi vaikka muille jakaa. Mutta haluan juosta ilman kipua, rennosti ja tietäen, että jos alan treenata ohjelman mukaan, voin myös noudattaa sitä. En ole kovinkaan hyvä keksimään mitään korvaavaa liikuntaa, koska tykkään vain juosta. Haluan sitä omaa aikaa ja aivojen tuulettumista jo ihan henkisenkin jaksamisen takia.

Mielessä pyörii kauhukuvia siitä, että mitä jos en voikaan juosta enää. Siis ikinä. Mulle viikottainen juoksu on ollut niin tärkeä osa elämää, että en osaa ajatella siitä luopumista. En haluaisi olla liian pessimistinen, mutta en myöskään halua enää turhaan toivoa ja pettyä kerta toisensa jälkeen. Tästä on kovaa vauhtia tulossa juoksublogi, jossa ei juosta :(

Eväsretki Aurajoen rannalla

Polvi on taas kiukunnut, niin en ole juossut koko viikkona. Eilen halusin kuitenkin nähdä erään lenkkireiteistäni kesäasussa, joten pakkasin reppuun eväät ja piknikpeiton ja suuntasin Aurajoen vartta yläjuoksulle päin. Vähän päälle neljän kilometrin patikoinnin jälkeen levitin peittoni rantatörmälle ja nautiskelin retkilounaasta sekä auringonpaisteesta. Paluumatkalla pysähdyin vielä toiseen paikkaan kahvittelemaan ja nuuhkimaan keltaisena loistavia niittykukkia. Vähän päälle 8 kilometrin kävely oli kiva aktiviteetti lauantaipäivän ratoksi.