Helmikuun hikoilut

Alunperin tavoitteena oli juosta helmikuussa 60 kilometriä, mutta jo kuun ekoista päivistä lähtien juoksin kyllä tasaisesti kohti 80 kilsan täyttymistä, 20 kilometriä joka viikko. Tän talven tavoitteita mietin näköjään liikaa aiempien vuosien perusteella, sillä tänä vuonna olen ollut selkeästi innokkaampi juoksemaan talvikeleillä ja viikonlopun lenkit ovat olleet ihan ok pitkiksiä. Yhteensä helmikuussa kertyi kilometrejä 81 ja lenkkejä tasan 10.

Helmikuussa liikuntakertojen rytmitys meni luontevasti siten, että joka toinen viikko kävin kahdesti salilla ja tein kaksi lenkkiä, ja joka toinen viikko meni rytmityksellä 1 saleilu + 3 lenkkiä. Jokaiseen kalenteriviikkoon kertyi siis neljä liikuntakertaa, joka tuntui tähän päivään sopivalta, mutta on isompi määrä kuin vaikkapa vuosi sitten. Salitreeni-innostus on nyt nostanut taas päätään, se alkaa koukuttaa, kun pääsee taas hommaan sisälle ja huomaa kehityksen. Kuusi salikertaa helmikuussa toimi mulla nyt aika hyvin, eikä väli koskaan noussut viikkoa pidemmäksi.

Lenkkejä määritti tällä kertaa ehkä eniten se, että työpäivien jälkeen mua naposteli tehdä vain helppo 4 kilometrin juoksu tuttua, valaistua ja liukkaallakin juostavaa reittiä pitkin. Mielessä kyllä kävi, että mulle kertyisi varmaan ihan vahingossa lisää kilometrejä, jos tuo vakioreitti olisi pidempi... No, nyt nuo lyhyet lenkit sopivat kuitenkin hyvin suunnitelmiin. Silloin, kun lyhyitä lenkkejä kertyi työviikon aikana kaksi, juoksin viikonloppuna 12 kilometrin lenkin, ja kun arkilenkkejä oli vain yksi, juoksin lauantaipitkiksen 15-16 kilsan pituisena. Rytmitys toimi ihan kivasti, ja viikonlopun lenkit olivat kestoltaan yleensä yli parituntisia, eli todella hidasvauhtisia, vaikka ottaisi kuvailutauotkin huomioon.

Kuten etukäteen vähän ounastelinkin, helmikuun kelit olivat vaihtelevat, ja liukkaitakin mahtui mukaan ihan tarpeeksi. Nasturit olivat lenkillä jalassa vain kertaalleen, työmatkoilla muutaman kerran useammin. Vaihtelevista keleistä huolimatta baana oli siis enimmäkseen ihan juostavassa kunnossa ja kovilta pakkasiltakin vältyttiin. Loppukuusta on alkanut olla jo keväistäkin säätä, jee!

Maaliskuussa laitan tavoitteeksi suosiolla suoraan 80 kilometriä. Reissussa tulee varmaan käveltyä ja patikoitua, mutta ei ehkä niin paljoa juostua, mutta enköhän saa sitten pääsiäisenä vähän kirittyä kilometrejä. Salitreenit sitä vastoin jäävät varmaan vähäisemmiksi, mutta ehkäpä yritän sitten treenata joskus kotonakin jotain... Auringon sulattamat laikut maassa vievät mielen jo pidemmälle kevääseen, enkä malttaisi odottaa, että pääsen taas sulan maan lenkeille. No, onneksi Madeiralle lähtöön on enää kaksi viikkoa! :)

Bloggaajan sunnuntai

Aurinkoinen sunnuntaipäivä kutsuu ulkoilemaan ja koska päiväksi ei ole suunniteltu mitään ohjelmaa, Bloggaaja lähtee 7 parhaan ystävänsä avomiehensä kanssa ex-tempore brunssille. Matkalla vegaaniselle sunnuntaibrunssille Kirjakahvilan herkkujen ääreen tuleekin hyvä tilaisuus ottaa päivän asukuvat Itä-Turun viehättävässä miljöössä. Bloggaajan mies onnistuu ottamaan kuvia, joissa Bloggaajan pepusta tulee kaide ja pittoreskin miljöön sijaan taustalla näkyy katu ja autoja. Sentään Bloggaajan uusin laukkuhankinta, Louis Vuittonin Serlan Orava-reppu on kuvissa hyvin edustettuna.

Kirjakahvila on tupaten täynnä kaupungin kermaa nuoria hippejä, mutta onneksi Bloggaaja miehineen löytää istumapaikat muusikko-tutun pöydästä. Iloinen puheensorina täyttää pöydän kukaan ei hälyssä kuule, mitä toiset sanovat, ja Bloggaaja keskittyy vain mussuttamaan ruokaansa. Brunssilta otetuissa kuvissa Bloggaajan ystävät hehkuvat kilpaa skumppalasien ja kuvauksellisten annosten kanssa. Vegaanibrunssin parasta antia oli tällä kertaa paprika-chili-hummus, joka näyttäisi oranssinruskealta mömmöltä, jos siitä olisi kuva. Kotimatkalla Bloggaaja pyytää miestä ottamaan vielä muutaman asukuvan. Kuvaaja tavoittaa tällä kertaa ympäristön tunnelman, mutta Bloggaaja ei näköjään osaa pitää silmiään auki.

Loppupäivän Bloggaaja kotoilee viltin alla teekupposen kera.

Helmikuun juoksuvaatteet

Hohoo, keksin ihan itse tällaisen haaste-tyyppisen jutun, jossa kuvaan joka kuukausi sille ajalle tyypillisen lenkkiasun ja kerron niistä vaatteista. Mun on pitänyt aiemminkin puhua blogissa juoksuvaatteista, mutta en ole osannut mielessäni rajata aihetta riittävästi. Nyt ajattelin, että tässä tulisi käsiteltyä juoksuvaatteita sopivasti vuodenkierron mukaan.

Helmikuussa mulla taisi olla joka lenkillä tuo sama takki, eli Everest-merkkinen sini-harmaa takki, ostettu Stadiumin alesta muistaakseni 2014 n. 18 euron hintaan. Takki on mun kahdesta juoksutakista lämpimämpi ja käytössä noin asteissa +5 - -25, tuonne alle sitten tarpeen mukaan muuta vermettä. Takin etuosa on vuorattu, muuten vuoria ei ole. Sininen kangas on tuulenpitävää ja kosteutta hylkivää, harmaa ihan vaan paksua trikoota. Rintataskussa on kuulokevienti ja kauluksen pielessä lenkki kuulokkeiden johdolle, ja tuo olisikin muuten hyvä systeemi, mutta kosteus tiivistyy taskussa takin päälliskangasta vasten niin, että vähänkään pidemmällä lenkillä ei tuossa kannata kantaa mitään elektronista laitetta. Rintataskun lisäksi takissa on kaksi tavallista vetskaritaskua ja hyviä yksityiskohtia, mutta suurin miinus on se, että vähänkin enemmän hikoillessa ja lämpimämmällä säällä takki on kuuma, kun tuo tuulenpitävä osa hengittää vähän huonosti.

Housut ovat Intersportin oman halppismerkin, Pro Touchin, ostettu kaiketi 2014 alennuksesta noin 25 eurolla. Tykkään tuulihousuissa siitä, että niissä on vain ohut tuulenpitävä kerros ilman mitään kinnaavia vuoreja, joten nämä housut ajavat siinä mielessä asiansa. Tuulihousut ovat vetoketjujen yms. puolesta ihan ok, mutta ompelujälki ei ole hääppöistä. Jo parin viikon käytön jälkeen housujen ulkosauman ompeleet purkautuivat parin sentin matkalta ja muistakin saumoista roikkui kosolti langanpätkiä. No, parin vuoden käytössä housut ovat kuitenkin pysyneet päällä eikä enempää reikiä ole ilmaantunut. Lahkeensuiden vetoketjut ovat kätevät, mutta kun vetoketju on kokonaan kiinni, suljinosa hakkaa ikävästi nilkkaan ja menee helposti kengän kauluksen alle. Housut ovat sen verran ohuet, että vaativat talvikeleillä alleen pitkät kalsarit, ja yksinään en noita oikein käytäkään, sillä lämpimämmillä keleillä puen mieluiten juoksutrikoot. Nämä ovat kuitenkin kivan hengittävät ja kevyet, joten toimivat ok uloimpana kerroksena kylmillä ilmoilla.

Päällyskerroksen alla mulla on useimmin ollut pitkähihainen ja –lahkeinen tekninen Helly Hansenin alusasu, jonka olen saanut lahjaksi. Tuo on mielestäni oikein toimiva kerrasto, erityisesti paita on istuva ja miellyttävä, housut ovat yläosasta hiukan turhan löysät. Välillä alusasuna on myös ollut muita yhdistelmiä, kuten tuossa kuvassa capri-pituiset trikoot sekä polvipituiset sukat. Helmikuun keleillä yksi aluskerros on ollut riittävä, yhdellä lenkillä mulla oli jopa pitkähihaisen sijaan vain tekninen t-paita takin alla! Asusteina helmikuun lenkeillä on ollut yleensä aina juoksuhanskat, usein myös kaulan suojana buffi. Nilkkojen suojana on lumisemmilla keleillä ollut säärystimet muutamaan kertaan.

Jos joku lukija innostuu ottamaan haasteen vastaan, niin pointtina on siis julkaista kerran kuussa edustava kuva sen ajan lenkkivaatetuksesta ja kertoa vaatteista. Mulle tässä ainakin on haastetta, sillä vaikka rekrytoin sekä siskon että miehen kuvaamaan parina eri päivänä, siedettäviä kuvia oli silti lähes mahdoton saada. Tähän tosin auttaisi, jos vain rajaisin kuvista pään pois. Lisäksi omasta alavartalosta selfien otto oli äärimmäisen hankalaa ja vaati useamman epäonnistuneen otoksen, jossa näkyi joko liikaa kodin sotkuja tai vaikka vain toinen jalka. Kokeilkaa vaikka, ei ole helppoa!

Ex-tempore polkulenkki

Tänään juoksuohjelmassa oli 12 kilometrin pk-lenkki lapsuudenkodin maisemissa. Mun piti juosta normireittiäni, mutta suunnitelmiin tuli muutos, kun 3,5 kilometrin kohdalla päällystetyksi muuttuva pikkutie olikin siitä eteenpäin ihan jäässä. Koska soratiellä oli ollut hyvä juosta, päätin kääntyä takaisin ja juosta tietä edestakaisin niin kauan että 12 kilsaa tulisi täyteen. Aika pian käännyttyäni huomasin kuitenkin houkuttelevan metsätien, josta käännyin vielä vähän pienemmälle metsätielle. Tietä oli kulkenut aiemmin koiranulkoiluttaja ja ajattelin, että pääsen sitä kautta tekemään pikku lenkin metsän keskellä ennen palaamistani tielle. Mutta sitten tie loppuikin! Koiranulkoiluttajan jäljet jatkoivat metsän keskelle polkua pitkin, joten ei kun jälkiä seuraamaan! Minähän olinkin haaveillut polkujuoksusta, tosin en ajatellut toteuttaa polkujuoksua näin suunnittelematta ja lumiseen aikaan. Mutta ei muuta kuin eteenpäin, vaikka en ihan tarkkaan tiennyt, missä päin tienoota lenkkini kulki. Metsän keskellä oli ihan kiva kuitenkin mennä hissuksiin ja koiranulkoiluttajan kulkemalla polulla oli hyvä juosta. Vähitellen maasto kohosi ja huomasin olevani laakean kallion päällä, jossa tuuli puhalsikin ikävästi vastaan ja luntakin alkoi sataa. Siinä vaiheessa fiilis ei ollut paras mahdollinen, mutta pian näinkin kalliolta soralouhoksen ja tiesin taas, missä olen. Siitä ei ollutkaan enää pitkä matka tielle, jota hissuttelin sitten loppulenkin. Oli kiva poiketa metsälenkille, vähän vaihtelua pk-jurnutukseen!

Tässä vaiheessa vielä tiellä.

Uskokaa pois, siellä on polku.

Vähitellen maasto kohosi.

Muutkin kulkijat olivat käyttäneet polkua.

Louhos lumisateessa.

Hups.

Kello näyttää 12,2km ja aikaa meni lähemmäs 2 tuntia.

Vauhtilenkillä nastoilla

Tein tänään piiiitkästä aikaa hiukan nopeamman lenkin. Tarkoitus oli kipitellä neljän kilometrin pikapyrähdys noin vauhtia 6.30/km, mutta kun eka kilsa meni rapsakkaasti kuuden minuutin pintaan, päätin sitten pitää tuon vauhdin koko lenkin ajan. En muista, milloin viimeksi lenkin keskivauhti on ollut alle kuuden minuutin per kilsa, mutta tänään se oli 5.52/km.

Kävin eilen illalla hipsimässä tuon saman reitin normikengillä hitaasti hiihdellen, ja samalla totesin, että jos haluan tänään juosta yhtään nopeampaa, on parempi laittaa nastat alle. Paikoin oli sulaakin, mutta enimmäkseen väylä oli hivenen epätasaiseksi jäätynyt liukas baana. Olen aiemmin tuskaillut noiden Icebugin nastureiden kanssa, kun hitaissa vauhdeissa kengät ovat tuntuneet kovilta ja omiin jalkoihin sopimattomilta. Nyt vähän nopeammassa tahdissa juostessa kengät tuntuivatkin ihan hyviltä! Pito oli todella hyvä, ja tuntui siltä, että pystyin hyvin askeltamaan itselleni luontaisella rytmillä ja askeleella. Kenkiä ei tarvinnut erikseen ajatella, vaan saatoin huoletta painella menemään.

Yllätyin positiivisesti myös siitä, miten ihmeen kevyesti vauhdikkaampi juoksu sujui. Mun talven juoksut ovat olleet enimmäkseen hitaita pk-lenkkejä, joilla vauhti on ollut pääosin yli 8min/km, joskus mennyt yli 9 minuutin kilometrivauhtejakin. Nyt alle kuuden minuutin tahti tuntui sujuvan ihan hyvin, vain paikoin neulanteräviä lumihitusia päin näköä puskeva tuuli haittasi etenemistä. Kotiin tullessa oli ihan kunnolla hikikin, en oikein kunnolla edes muistanut, millaista on saada lenkillä kunnon lämpö pintaan.

Aiemmin tän kevään juoksuja suunnitellessa olin ajatellut, että tammikuu on selkeä juoksukuu ja pk-treeniä, helmi-maaliskuussa keskityn enempi saleiluun ja juoksuharjoittelu on ylläpitävää. Sitten huhti-touko-kesäkuussa painetaan talla pohjassa kohti puoimaratonia. Tämän päivän lenkin innoittamana aloin miettiä, että voisihan sitä jo nyt ottaa ohjelmaan mukaan myös nopeampaa juoksua, niin pysyisi tuntuma niihin vauhteihin. Viikonloppuisin aion edelleen tehdä pitkiksen hidastempoisena, mutta jos mulla on arkisin aikaa käydä työviikon aikana kahdesti lenkillä, niin voisin ainakin pyrkiä siihen, että toinen noista lenkeistä olisi hiukkasen nopeampi.