Sivut

tiistai 16. syyskuuta 2025

Salamajärven kansallispuisto: Metsäperäläisen taival

En ollut suunnitellut tälle vuodelle yhtään uutta kansallispuistoa. Viime vuonna sain kerättyä täyteen puolet Suomen kansallispuistoista ja uusia kohteita tuli reippaasti kesän ja alkusyksyn reissuilla. Tänä vuonna ajattelinkin, ettei minun tarvitse saada yhtään uutta kohdetta katsastettua, ja kesän retket suuntautuivatkin vanhoihin suosikkipaikkoihin tai Suomen rajojen ulkopuolelle. Elokuisella Örön retkellä tuli kuitenkin juteltua siskon kanssa, että minulla olisi syyskuussa vapaa viikko ja kun kummallekin kävi tässä kohtaa syksyä lähteä retkeilemään, tuli sitten kuitenkin tällekin vuodelle uusia kansallispuistokohteita.

Kirjoitin viime vuonna sekä kansallispuistojen bongauksesta että suosikkikohteistani kansallispuistoissa omat postaukset, jotka löytyvät oheisista linkeistä:

Salamajärven kansallispuisto oli minulle 23. kansallispuisto! Salamajärvellä olisi ollut useita lyhyitä ja pitkiä reittejä, joista valita päiväpatikoinnille retkeilyreitti. Koska oli luvattu sateista keliä, valitsimme lyhyemmän reitin, eli hiukan yli kuusikilometrisen Metsäperäläisen taipaleen. 


Metsäperäläisen taival kiertää Koirajärven ja lähtöpaikka on Koirasalmen luontotuvalla. Reitti on ympyräreitti varsin kivikkoista polkua pitkin. Kiersimme reitin vastapäivään, jolloin kaikkein kivikkoisin pätkä olisi kuulemma reitin alkuun ja taukopaikka, Pahkahonganlahden laavu, kivasti hiukan puolimatkan jälkeen. Reittimerkkinä toimivia vihreitä palloja oli puissa sen verran tiheään, että eksymisen vaaraa ei polulla ollut.


Alkumatkasta Koirajärven itäpuolen polulla sai tosiaan asetella jalkansa tarkkaan kivkkoisella polulla. Maaston muodot palajastivat, että sammaleen alla oli piilossa vielä isompia kivenlohkareita. Paikoin lohkareet olivat paljaina kivikasoina polun ja järven välissä. Polun varrella kasvoi myös kivasti marjoja ja aina silloin tällöin tuli noukittua syötäväksi kourallinen mustikkaa tai puolukkaa.


Reitin pohjoisenpuoleisella osuudella vuorottelivat soiset pitkospuuosuudet ja mäntymetsä. Pitkospuut olivat uudet ja tukevat ja ne onkin uusittu vuonna 2022. Suopursu tuoksui. Polku oli tällä pätkällä helpompi ja välillä poikettiin järven rantaan. Pysähdyimme tauolle Pahkahonganlahden (mikä nimi!) kotalaavulle, joka sijaitsee Koirajärven luoteiskulmassa. 


Myös järven länsipuolen reitti oli paikoitellen melkoista kivikkoa, mutta osuudet jäivät lyhyiksi pätkiksi ja välillä reittiä on myös soraistettu. Viimeinen osuus reitistä kulki tietä pitkin pienen ja ison Koirajärven välisellä kapealla kannaksella.


Takaisin luontotuvalla olimme 6,5 km mittarissa ja n. 3 tunnin retken jälkeen (sisältää evästauon). Meillä kävi tuuri, sillä oli luvattu sateista keliä, mutta saimme patikoida polkuosuuden kuivassa kelissä ja vasta aivan lopussa alkoi sataa. Salamajärven kansallispuiston tunnus on metsäpeura, mutta emme onnistuneet retkellämme tätä arkaa eläintä näkemään. Muutenkaan emme juuri muita kulkijoita reitillä nähneet paria vesilintua lukuunottamatta.

Retkipaikka toteaa, että Salamajärven kansallispuiston kauneus on hienovaraista. Kansallispuistossa ei ole mitään erityisen mahtipontista. Sen laaja suoalue on pääosin niin upottava, ettei siellä kulje kesäreittejä ja mäntykankaatkin ovat kivikkoisia. Maisemat ovat seesteisiä. Meidänkin reitillämme ei ollut mitään erityisen silmiinpistävää, mutta järvimaisemat olivat kauniit ja hyvinhoidetulla reitillä oli kiva kulkea. Mikä sitten on tuo metsäperäläinen, jonka mukaan polku on nimetty? Murresanakirja osasi kertoa, että metsäperä tarkoittaa syrjäseutua (metsänkulmaa), ja metsäperäläinen on sitten sen syrjäseudun asukki. 

sunnuntai 31. elokuuta 2025

Elokuussa en halunnut vielä palata arkeen

Elokuun alussa palasin töihin toiminnallisen ja ihanan kesäloman jälkeen. Töihin paluu tuntui kauhealta tervanjuonnilta. Olin ottanut elokuulle vapaita siten, ettei minulla ollut yhtään täyttä työviikkoa. Tiedossa oli vielä mökkeilyä ja yksi kesälomareissukin. Lisäksi laitoin liukumia sopiviin kohtiin ajatellen, että hyvällä säällä voisin lähteä töistä aikaisemmin vaikka rannalle. 


Ajattelin kevyen kesälomaltapaluun helpottavan töiden aloitusta. Kävikin ihan toisin, työt tuntuivat kamalan raskailta ja oli vaikea saada aikaiseksi. Kuun puolivälissä tajusin, etten ollut henkisesti palannut lainkaan arkeen. Yritin pitkittää kesää ja lomafiilistä, josta olikin yllättäen seurauksena se, että arjen aloitus tökki. 


Arki on kuitenkin erilaista kuin loma-aika, eikä niiden yhdistäminen selvästikään aina onnistu. Kesäaikaan ja erityisesti kesälomalla minulla tuntuu olevan aina enemmän virtaa kuin työarjessa. Tykkään lomalla reissata ja touhata, mutta arjessa olen enemmänkin kotihiiri. Usein harmittaa, kun en työpäivien jälkeen jaksa tehdä oikein mitään. Lomalla elämä on vaan paljon vapaampaa, vaikka olisi menojakin. 

 
Ylimääräisten vapaiden ansiosta elokuussa tuli kyllä nautittua vielä kesäkeleistä ja käytyä paljon uimassa. Kerkesin yhden yön reissulle Öröönkin, josta postauksen kuvat ovat. 


Juoksin elokuussa 107 kilometriä. Minulla on ollut juoksufiilis ja juoksukunto tänä vuonna ajoittain kadoksissa, ja satasen kuukausitavoitteessa on ollut tekemistä. Tässä kuussa satku tuli täyteen suht kevyesti, mutta kuten niin monena muunakin kuuna, enemmänkin olisi voinut juosta. Tänä vuonna en ole oikein päässyt sellaiseen kunnon treenimoodiin, ehkä kun ei ole ollut juurikaan kisoja, joita kohti treenata ja koska on ollut jotain pientä vaivaa. Elokuussa hyvä juoksufiilis nosti jo päätään, mutta lopulta kilometrit eivät tuon korkeammiksi nousseet. 


Syyskuussa jopa minä näin myöhäisherännäisenä aion palata kunnolla arkeen. Toivon silti, että lämpimiä kelejä vielä tulisi, sillä mikäpä sen kivempaa kuin juosta kesäjuoksuvaatteissa ruskan hehkuessa puissa!

torstai 31. heinäkuuta 2025

Häähumua ja helteitä heinäkuussa

Heinäkuu oli onnellinen kuukausi, eikä vähiten siksi, että menimme pitkäaikaisen kumppanini kanssa naimisiin. <3 Olin myös koko heinäkuun lomalla, mikä sekin oli oikein mukavaa. Yleensä olen lomalla saanut kerättyä hyvin juoksukilometrejä, vaikka olisi ollut muita menoja. Nyt juoksut jäivät hiukan vähäisemmiksi kuitenkin. 

En ole varsinaisesti tehnyt mitään linjanvetoa siitä, minkä verran jaan yksityisasioita blogissani. Olen ajatellut, että jos asia vaikuttaa juoksuihini, saatan siitä kertoa. Olen ollut varsin avoin terveysmurheiden suhteen, mutta yksityiselämän menoista ja tapahtumista vaitonaisempi. Mietin tovin jos toisenkin, kerronko naimisiinmenosta täällä, mutta sitten mietin, että miksipä en kertoisi, kun kyseessä on kuitenkin onnellinen asia, jota ei ole syytä salailla, ja kyllähän nuo häät nyt juoksuihinkin aika paljon vaikuttivat.

Kuva: Julia Lillqvist

Häitämme juhlittiin heinäkuun puolivälissä. Vaikka suurin osa järjestelyistä oli toki tehty jo aiemmin, jäi hääviikolle vielä joka päivälle jotain hommaa. Hermoilulle jäi kyllä vielä hyvin aikaa myöskin. :D Pyrin lepäämään mahdollisimman paljon hääviikolla, joten juoksin vain lyhyitä lenkkejä, jotta yöunet eivät häiriintyisi kovasta treenistä. Häiden jälkeen nukuin pari yötä todella huonosti, ja sitten lähdimmekin reissuun ensimmäiselle häämatkalle Gotlantiin. Gotlannissa tuli vain parin lenkin verran juoksukilometrejä, vaikka kävelyä tulikin paljon.

Heinäkuun viimeisen viikon vietimme mökillä. En ollut suunnitellut juoksevani paljoa, sillä lähes joka päivä oli luvattu hellettä ja mökkivieraitakin piisasi. Hiukan kismitti, kun näytti siltä, etten saisi heinäkuussa kasaan satasen kuukausitavoitetta. 

Jotenkin sitä aikaa sitten löytyikin juoksulle kuun lopulla ja viimeisen 7 päivän kilometrit nousivat neljäänkymppiin. Tällä loppukirillä sain kasaan 101 kilometriä heinäkuun juoksuja. Juoksin yhden 12 km ja yhden 10 km lenkin, muuten kuukauden lenkit olivat lyhyitä. 

Hellekelit ovat aina olleet mieleeni, ja nautin myös juoksusta lämpimässä. Vaikka nyt oli muutamana päivänä todella uuvuttavaa keliä, lyhyt lenkki ja sen jälkeen pulahdus uimaan on ihana yhdistelmä myös kuumana päivänä. Ihanaa, kun sain lämpöä ja aurinkoa lomalla!

tiistai 22. heinäkuuta 2025

Kuvaterkut Visbystä

Terveisiä Gotlannista! Olin nyt ensimmäistä kertaa tällä Ruotsin ja Itämeren suurimmalla saarella, ja olipahan ihastuttava kohde! Saaristomaisemat ovat aina mieleeni, ja Gotlannin suurimman taajaman, eli Visbyn vanhakaupunki oli todella kaunis. Visby on kuuluisa ruusuistaan, ja niitä kukkikin lähes joka kujalla. Myös kirkot ja rauniot olivat kauniita ja kiinnostavia. 

Visbyn kapeita kujia tuli talsittua ristiin rastiin ja innostuin kerta toisensa jälkeen ruusupuskista. Myös Visbyn pieni kasvitieteellinen puutarha oli kaunis ja toki kaupungista löytyi muitakin kukkia ruusujen lisäksi. Juoksimme myös vanhankaupungin muurin ympäri aamulenkin, matkaa tuli aika tasan 4 km, eli oli kivan pituinen lenkki! Tässä muutama kuva Visbystä.


torstai 10. heinäkuuta 2025

Sup-lautojen hankkimisesta 5 vuotta - kannattiko?

Meillä on ollut ilmatäytteiset omat sup-laudat jo viiden vuoden ajan! Tänä kesänä ensimmäinen suppailuretki tapahtui poikkeuksellisen myöhään kesällä, kun vasta tällä viikolla kaivoimme laudat ensimmäistä kertaa varastosta. Säät eivät oikein ole suosineet, on ollut kylmää ja erityisesti tuulista niin, ettei suppailuretkiä ole voinut suunnitella. Tällä viikolla kuitenkin retki onnistui, ja lähdimme tutustumaan Maisaareen suppaillen Naantalin Rymättylän eteläosista, josta matkaa kertyi yhteen suuntaan hiukan yli 2 kilometrin verran. 


Ennen lautojen hankkimista tuli tehtyä kauheasti tuotevertailuja ja päädyimme keskihintaisiin Aqua Marinan lautoihin. Minä, puolisoni ja siskoni hankimme kaikki erimalliset laudat samalta valmistajalta. Valitsimme laudat suunnitellun käytön perusteella: tekisimme todennäköisesti muutaman tunnin päiväretkiä laudoilla. Kirjoitin sup-latutojen hankinnasta ja kokemuksista tässä postauksessa.


Olemme käyttäneet lautoja niin lähiseudulla kuin pidemmälle suuntautuneilla retkilläkin. Naantalissa olemme tehneet retkiä mm. Väskin saareen ja Härmälän rotkolle. Turussa olemme suppailleet mm. Ruissalossa ja viimeisimpänä suppailimme Maisaareen. Kansallispuistoretkillä on suppailtu Liesjärven kansallispuistossa sekä Päijänteen kansallispuistossa Kelventeen saareen. Mökkirannasta on suppailtu lähisaarille tai laudat ovat olleet muuten hupikäytössä. Laudat ovat myös matkustaneet auton takakontissa mm. Ahvenanmaalla ja Isojärven kansallispuistoon ilman, että niitä olisi reissulla käytetty. Suppailu on sen verran sääherkkä laji, että aina suunniteltuja retkiä ei olekaan toteutettu.


Omat sup-laudat ovat mahdollistaneet retkiä sellaisiin saariin ja kohteisiin, joihin olisi muuten ollut hankala päästä. Laudan pumppaaminen vie vain n. 15-20 minuuttia, joten retkelle voi lähteä oman aikataulun mukaan. Merellä ollaan pari kertaa suppailtu pienessä aallokossakin, ja istuen laudat ovat turvallisia, mutta vähääkään kovemmalla tuulella ei merelle kannata lähteä. Noin 2-3 kilometrin matka yhteen suuntaan on ollut aika leppoista menoa suppailuretkellä, jossa olemme meloneet johonkin kohteeseen, viettäneet siellä aikaa ja meloneet takaisin autolle. Yhteen suuntaan tuo 2-3 kilometriä menee noin 30-60 minuutissa kelistä riippuen, joten retket on ollut helppo sen puolesta järjestää. Etäisyyksiä olen mitannut etukäteen karttapalveluista, jotta ei tulisi ikäviä yllätyksiä ja jaksaminen loppuisi kesken! Helposti matkat voisi tuosta vielä tuplata niin, että yli 5 kilometrin matkakin laudalla menisi mukavasti, mutta toistaiseksi olemme valinneet lähempänä lähtöpaikkaa olevia kohteita.


Laudat maksoivat noin 500 euroa kappale, joten tähän mennessä niiden kustannus on ollut noin 100 euroa per vuosi. Kaikki kolme sup-lautaa ovat vielä täysin ehjiä, joten toivottavasti edessä on vielä käyttövuosia. Jos vertaa kustannuksia vaikka lähiuimarannan sup-lautavuokraan, joka on noin kympin tunti, niin mikään rahansäästö oman laudan hankkiminen ei ole. Omat sup-laudat ovat kuitenkin mahdollistaneet retkiä paikkoihin, joihin ei muuten olisi päässyt lainkaan, ja elämyksille on mahdoton laittaa hintalappua!


Eilisen Maisaaren retken myötäkin voi sanoa, että sup-lautojen hankkiminen kannatti! Joka vuosi on löytynyt joku uusi retkikohde, jonne on kiva meloa, ja jonkun verran ollaan retkeilty myös samoihin paikkoihin tässä lähiseudulla. Suppailu sopii mainiosti niihin kesäpäiviin, jolloin retkeily polkujuosten tai kävellen olisi turhan kuumaa. Suppailu sopii loistavasti juoksijalle ja istumatyöläiselle. Core ja selän sekä hartioiden lihakset saavat hyvää harjoitusta. Maiseman näkee ihan eri vinkkelistä vesiteitse liikuttaessa ja uimaan pääsee pulahtamaan aina halutessaan. Postauksen kuvat ovat Maisaaren retkeltä.