Kesäkuun kipittelyt

Lähdin kesäkuun juoksuihin toiveella, että saisin vihdoin ehjiä harjoitusviikkoja. Tavoitteena oli n. 120 kilometriä kuussa ja 30 km viikkoja.

Koko kevään vaivannut alaselän/piriformiksen vaiva tuntui kääntyvän parempaan suuntaan, kun kävin toukokuun loppupuolella omt-fysioterapeutilla. Fyssari teki pientä si-nivelen manipulaatiota, ja siitä tuntui olevan apua. Kesäkuun lopulla kävin vielä julkisen puolen fyssarilla (2 kk jonotuksen jälkeen), ja siitäkin tuntui olevan apua. Fysioterapeuttien toimet tukivat toisiaan ja nyt olen päässyt tosissani kuntouttamaan. Kivuttomaksi vaiva ei vielä kesäkuussakaan kuntoutunut, eli juoksujen kanssa on täytynyt olla varovainen.

Pääsin kuitenkin tavoitteeseen! Juoksin yhteensä 128 kilometriä, eli määrää tuli selvästi eniten tänä vuonna. Harjoitusviikot olivat tosin hiukan epätasaisia. Yhden 40 kilometrin viikon vastapainoksi tuli pari 25 kilsan viikkoa.

Juoksin kesäkuussa vuoden toistaiseksi pisimmät lenkit. Ensin 14 km ja siitä parin viikon päästä 16 km pitkikset. Juoksin molemmat lenkin sileällä. Vielä on matkaa siihen, että elokuussa Pyhällä menisi puolimaraton raskaassa polkujuoksumaastossa. Nyt näyttää sentään jo huomattavasti paremmalta kuin aiemmin keväällä.

En tiedä johtuuko juoksumäärien lisääntymisestä vai mistä, mutta palautuminen on ollut nyt kesäkuussa hiukan heikkoa. Olen nukkunut tavallista huonommin ja sykevälivaihtelu on ollut alhaalla. Juoksuohjelmassa olleita kovempia treenejä olen sitten helpottanut, kun olo on ollut väsynyt. Olen hidas juoksija ja tykkään juosta leppoisia lenkkejä, jolloin aika helposti pudotan treeneistä vauhtia tai pituutta, jos tunnen oloni nuutuneeksi. Kilometrejä sain kuitenkin kerättyä, vaikka vauhdit ja nousumetrit ehkä jäivätkin vähän vajaiksi.

Heinäkuussa jatkuu kuntoutus ja toivon kesäkuun hyvän juoksuvireen jatkuvan. Toivottavasti tulee myös kivoja kelejä, kun tiedossa on lomailua ja kesälomareissuja. 

Retkeilyä Lauhanvuoren kansallispuistossa

Olen perinteisesti käynyt joka kesä siskoni kanssa kansallispuistoretkellä. Tälle vuodelle oli suunnitelmissa tutustua useampaan kohteeseen ja aikomus oli aloittaa retket jo keväällä. Olimme suunnitelleet vierailua Lauhanvuoren kansallispuistoon huhtikuulle. Se ei kuitenkaan toteutunut, sillä puistossa oli niin reippaasti lunta. Huhtikuun puolivälissä hiihtoladut olivat vielä käytössä ja kun tarkastelimme tilannetta uudestaan vähän ennen vappua, olivat patikointipolut edelleen lumen alla. Erinäisten aikataulu- ja muiden haasteiden myötä vierailu kansallispuistoon siirtyi lopulta tänne kesäkuun loppupuolelle. Lauhanvuoren kansallispuisto oli kuitenkin kiva kohde tällaiselle keskikesän retkelle.

Lauhanvuoren kansallispuisto sijaitsee Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan rajalla. Nimensä puisto on saanut - yllätys yllätys - Lauhanvuoresta, joka laelta näkötornista näkee pitkälle. Viimeisen jääkauden jälkeen Lauhanvuori oli tovin saari, kunnes maankohoaminen yhdisti sen mantereeseen ja nykyään rannikolle on reippaasti matkaa. Saapuessamme kansallispuistoon kävimme ensin tutustumassa isoon pirunpeltoon, josta jatkoimme sitten päivän pidemmälle kävelylle.

Suunnitelmissamme oli kävellä noin 9 kilometrin Terassikierros-niminen reitti. Lähdimme liikkeelle Spitaalijärven parkkipaikalta, koska ideana oli, että voisimme kävelyn jälkeen napata evästarpeet autosta ja mennä Spitaalijärven tulipaikalle syömään. Voin suositella aloituspaikkaa, sillä järven rannalla oli kaunista ja hyttysvapaata tulistella.

Reitti suositellaan käveltäväksi vastapäivään. Ensin kierretään Spitaalijärvi, joka on saanut nimensä siitä, että sen vedellä uskottiin olevan parantava vaikutus. Spitaalijärveltä noustiin kohti Lauhanvuoren huippua. Nousu kangasmetsän keskellä on hyvin vaivihkaista. Lauhanvuoren huippu on tasainen laakea alue, eikä sitä välttämättä meinaa erottaa ympäröivästä metsästä. Vuoren laki on kuitenkin kasvillisuudeltaan selvästi rehevämpi, sillä se on viimeisen jääkauden jälkeen ollut tosiaan saari, jonka maaperästä ei vesi ole kuluttanut ravinteita.

Lauhanvuoren näkötornista näkee merelle asti, ainakin jos käyttää hiukan mielikuvitusta, sillä merelle on matkaa kuitenkin nelisenkymmentä kilometriä. Kun Lauhanvuorelta lähtee laskeutumaan kohti pohjoista, tulee vastaan reitin ainoa edes hiukan jyrkkä mäki. Siinä on aikanaan sijainnut rannikko ja aallot ovat kuluttaneet maastoon terassimaisia tasoja aina kulloisenkin rantaviivan mukaan.

Teimme pienen piston Terassikierroksen reitiltä sen luoteiskulmalla ja pidimme tauon Kaivolammilla, joka oli viehättävä pieni suojärvi. Siitä jatkoimme kierroksen länsilaitaa takaisin Spitaalijärvelle, jossa mittariin tuli n. 10 kilometriä kävelyä. 

Reitti oli leppoisa käveltävä ja helppoa polkua, joka sopisi hyvin myös polkujuoksuun, varsinkin, kun maisema on varsin samanlaista suurimman osan reittiä. Koko Lauhanvuoren kansallispuisto on tasaista maastoa, jossa mäntykangasta tauottavat järvet ja suot. Meille osui retkelle sopiva puolipilvinen keli ja noin 15 lämpöastetta, hieno retkipäivä siis!

Ensimmäinen kunnon juoksuviikko tänä vuonna

Vihdoin voin kertoa positiivisia juoksukuulumisia jo monta kuukautta kestäneen selkävaivan jälkeen. Tästä viikosta tuli odotukset ylittänyt juoksuviikko 40 viikkokilometrillä ja vuoden toistaiseksi pisimmällä lenkillä. :)

Koko kevään vaivannut alaselän/piriformiksen vaiva tuntui kääntyvän parempaan suuntaan, kun kävin toukokuun loppupuolella omt-fysioterapeutilla. Fyssari teki pientä si-nivelen manipulaatiota, ja siitä tuntui olevan apua. Kuntoutuminen otti pientä takapakkia, kun tupeksin itseni nurin toukokuun viimeisellä lenkillä. Senkin jälkeen pystyin kuitenkin juoksemaan kivuttomammin kuin aikoihin ja juoksinkin kesäkuun ensimmäisen kympin heti kuun alkuun.

Tällä viikolla kokeilin sitten koko vuoden pisintä lenkkiä. Juoksin alkuviikosta 14 kilometrin pitkiksen. Kun viikkoon osui vielä sopivasti 5 lenkkipäivää, kertyi kilometrejä yhteensä piirun verran yli 40. Ehkä hiukan liikaa tässä kohtaa, sillä berberi on selvästi kipeämpi kuin viikko sitten, joten ei tässä nyt ihan kauheasti uskalla juhlia...

Viime viikko oli selvästi kevyempi juoksuviikko, kun perheessä oli yo-juhlat ja juoksulle vähemmän aikaa. Ensi viikolla puolestaan juhannusriennot varmaan typistävät hiukan juoksuja, joten tämän kovemman juoksuviikon molemmille puolille asettuu kevyempi viikko. 

Juoksin tuon 14 kilometrin lenkin kaksi kuukautta ennen Nuts Pyhän puolimaratonia. Vielä ei olisi puolikas mennyt. Tiedän, etten pääse juoksemaan Pyhällä täydessä iskussa, mutta toivon, että kuntouminen etenisi siihen malliin, että voin realistisesti odottaa pääseväni kisassa maaliin. Ja mieluusti vielä niin, etten olisi ihan rampa...

Pystyin jo toukokuun loppupuolella tuomaan juoksuohjelmaan enemmän mäki- ja nopeusharjoittelua. Vaiva tuntui aiemmin keväällä ärtyvän joka kerta, kun tein jotain pakaroiden tai takareiden lihaksia vaativaa treeniä. Nyt ollaan kuitenkin päästy siihen pisteeseen, että myös noita lihaksia voi pikkuisen kiusata ilman, että sen jälkeen jumi pahenee. 

Tämän kovan harjoitusviikon jälkeen alaselkä ja oikea pakara ovat taas selvästi hiukan enemmän jumissa. Oli odotettavissakin, että vaiva ei maagisesti häviä yhdessä yössä. Toivon kuitenkin, ettei tästä viikosta tulisi mitään isompaa takapakkia kuntoutumiseen. Nyt pitää kuitenkin edetä ehkä hiukan varovaisemmin ja hakea sopivaa treenimäärää mieluummin hiukan liian kevyellä kuin liian raskaalla juoksuohjelmalla.