Sivut
sunnuntai 30. huhtikuuta 2023
Huikea huhtikuu
sunnuntai 23. huhtikuuta 2023
Matka Madeiralle - taas! Ja hotellisuositus!
Hotellisuositus: Eden Mar
sunnuntai 16. huhtikuuta 2023
Maratontreeni vaatii ennen kaikkea aikaa
Tajusin tuossa aamulla juoksulenkille valmistautuessa, etten ole koko viikkona uhrannut ajatustakaan blogille. Olen kyllä juossut, yhteensä 44 kilometriä tällä viikolla, joka tekee tästä kevään kovimman juoksuviikon. Juoksun lisäksi töissä on pitänyt kiirettä ja opintojakin olen väsännyt. Yhdet synttärijuhlatkin oli. Pääsiäismaanantain lisäksi minulla oli opintovapaa perjantaina. Jokaisena vapaapäivänä olen juossut ja viikkoon mahtuu myös yksi lounastauon lyhyt lenkki.
Nämä harjoitusviikot muistuttavat siitä, miten maratonille harjoittelu vaatii ennen kaikkea aikaa. Lähtötason ja juoksukunnon kanssa voi olla vähän niin ja näin, sillä kunhan kisaan on tarpeeksi viikkoja, niin suunnitelmallisella treenillä pääsee kyllä maratonkuntoon. Mutta varsinkin näin hitaalla juoksijalla se tarkoittaa useiden tuntien treenimääriä viikoittain.
Viime viikolla 42 viikkokilometriin meni aikaa 5 tuntia ja 40 minuuttia. Tällä viikolla tuli juostua pitkät lenkit poluilla ja aikaa meni yhteensä 6,5 tuntia. Ei se viikon ajalle jaettuna lopulta kovin paljon ole, mutta kun laskee mukaan valmistautumiseen ja jäähdyttelyyn menevän ajan, niin jokaiseen lenkkiin saa laittaa melkein tunnin lisää aikaa. Minulla on pitkät hiukset ja lenkin jälkeiseen suihkuun kuluu tovi, puhumattakaan siitä, miten kauan hiuksilla kestää kuivua. Pitkien lenkkien jälkeen ei myöskään yleensä jaksa enää loppupäivänä kauheasti mitään tehdä.
Kun aloitin tavoitteellisen juoksuharjoittelun, sain muutaman kerran kavereilta kommenttia siitä, kun en enää illanistujaisissa juonut juuri alkoholia. Juoksu oli ja on tärkeämpää, ja jos on vapaapäivä, on yleensä myös juoksupäivä, jolloin edellisen illan juominen pilaa suunnitellun harjoituksen. Mitä pidemmälle matkalle treenaa, sitä säntillisemmäksi elämä muodostuu, kun kova juoksuharjoittelu vaatii myös kunnon palautumisen. Joillekin se voi tuntua uhraukselta.
Kirjoitin jokin aika sitten siitä, miten juoksuohjelmani joustaa arjessa. Niin nytkin. Vaikka olen nyt juossut paljon ja elämä on muutenkin kiireistä, on aikaa ollut kuitenkin myös levolle. Kotimme on kylläkin kamalan siivoton ja pyykkivuoren perkaamisen sijaan pesukoneessa pyörivät kerta toisensa jälkeen vain lenkkikamat. Myös arki näköjään joustaa hiukan juoksun takia.
Ensi viikolla en todellakaan tavoittele sellaisia kilometrejä kuin huhtikuun alkupuolella. Luvassa on kaksi yön yli työmatkaa, joiden välissä koitan hiukan hölkkäillä päätä tuulettamaan.
Vaikka maratonharjoittelu vie aikaa, viimeisen parin viikon aikana kova juoksutreeni on tarjonnut myös sopivaa nollausta arkeen ja monet viikon parhaat hetket ole viettänyt juoksupoluilla.
sunnuntai 9. huhtikuuta 2023
Lenkit ja päivät pitenee
Toisin kuin kuvan noidalla, on täällä pääsiäinen sujunut varsin lennokkaasti. :) Ihana keväinen auringonpaiste on siivittänyt vuoden pisintä lenkkiä ja kovinta juoksuviikkoa. Kävi tuuri, että saatiin sopivasti pääsiäiseksi kunnon keväiset kelit.
Oltiin miehen kanssa kalenteroitu pääsiäispyhien juoksut niin, että pitkäperjantaina juostiin alkuvuoden pisin lenkki, joka mulla tarkoitti ekaa puolimaratonin pituista juoksua ja yhteensä 22 kilometrin lenkkiä. Lauantai ja sunnuntai nautittiin kummankin lapsuudenkodissa maistuvat ja erittäin runsaat pääsiäisateriat. Tänään kun kotiuduttiin, oli vielä illansuussa mahtava aurinkoinen keli juosta lyhyt palauttava lenkki Naantalin rannoilla. Valoisan ajan piteneminen illoissa on ihanaa! Ja koska pyhät jatkuvat, on huomennakin juoksupäivä! Toivottavasti aurinko olisi nyt jo sulattanut ja kuivattanut polkuja, kun edelliset polkujuoksut on juostu lumella, jäällä ja vetisillä poluilla.
Mainion viikon myötä sain tällä viikolla kasaan 42 juoksukilometriä ja ekaa kertaa tänä vuonna menin yli 40 viikkokilometrin. Tuossa oli kyllä monta vaikeaakin kilometriä. Yli kaksikymppiset lenkit lähes vuoden tauon jälkeen ovat iso rasitus jaloille. Pitkäperjantain pitkiksellä vaikeinta olivat viimeiset neljä kilometriä, vaikka niihin pystyi kuitenkin vielä vähän nostamaan vauhtia.
Olen joskus pohtinut, että siinä missä puolimaraton juostaan hengitys- ja verenkiertoelimistöllä, niin maraton juostaan jaloilla. Maratonmatka vaatii iskutuksen sietoa ja kestävyyttä jalkojen lihaksilta. Lihaskivut pitkien treenilenkkien jälkeen ovatkin tulleet tutuksi nyt kevään edetessä, kun olen päässyt juoksemaan taas pitkiä, yli parituntisia lenkkejä. Pikku hiljaa jalat vahvistuvat ja kestävät paremmin iskutusta.
Juoksuohjelman edetessä viikon pitkä lenkki on suunnilleen joka toinen viikko tuollainen noin kahdenkympin kirmaisu, mutta ei siitä enää kauheasti pitene. Ennen kisaa juoksen kuitenkin yhden tai kaksi noin 30 kilometrin harjoituslenkkiä, jotka ovat maratonille treenatessa pisimmät lenkit. Niillä testataan kunnon lisäksi myös juoksuvarusteita ja tankkausta.
Viikonlopun pitkien lenkkien lisäksi pidennän myös arkipäivien pk-lenkkejä siten, että juoksen useammin ns. puolipitkän, noin 8-10 kilometrin lenkin. Ne ovat pk-tasoisina vielä suht kevyitä. Joka viikko ei ole tarkoitus kasvattaa määrää, vaan joukkoon mahtuu tietysti myös kevyitä viikkoja, jolloin juoksumäärät putoavat selvästi kovien viikkojen kilometreistä.
Kevätkelit ovat innostaneet ulkoilemaan. Juoksulenkeillä on mahtavaa bongailla kevään etenemistä ja ensimmäisiä kukkia polkujen viereltä.