Blogihiljaisuudesta päivää. Kuten jo tammikuussa naputtelin, alkuvuosi ei ole lähtenyt liikuntojen suhteen käyntiin mitenkään optimaalisesti. Helmikuussa sama linja jatkui, tosin kilometrejä kertyi jo inasen enemmän.
Kuten olen kertonut, kilpirauhasen liikatoimintaan saamani lääkitys päättyi loppuvuonna. Liikatoiminnan ensimmäinen hoitovaihtoehto on yleensä aina lääkitys, joka salpaa kilpirauhasen omaa toimintaa. Lääkitystä syödään keskimäärin 1,5 vuotta ja sen jälkeen katsotaan, onko kilpirauhanen rauhoittunut vai palaako liikatoiminta. Noin puolella tauti pysyy remissiossa lääkityksen jälkeen. Alkuvuonna kilpirauhasarvoni menivät kohti liikatoimintaa ja pelkäsin jo pahinta. Mutta nyt helmikuussa ne vihdoin asettuivat! Arvot ovat hyvin lähellä viitteen rajaa, mutta kuitenkin viitteissä, ja mikä tärkeintä, vointini tuntuu vihdoin tasaantuneen. Sen aikaa, kun arvot olivat liikkeessä, minulla oli myös liikatoiminnan oireita ja oloni on ollut tässä toisinaan varsin kehno. Nyt tilanne tuntuu tasaantuneen ja toivon kovasti, että vointi vähitellen normalisoituisi.
Sairaus on vaikuttanut tietysti kaikkeen, mutta varsinkin juoksuharjoittelu on kärsinyt sekä itse sairaudesta että sen lääkityksestä. Lääkityksen loppuminen ei harmi kyllä tuonut takaisin vuosien takaista juoksukuntoa, mutta jos sairaus nyt pysyisi remissiossa, olisi mulla kahden vuoden tauon jälkeen ehkä vihdoin mahdollisuus juosta täysipainoisesti. Hissukseen tässä pitää kuitenkin mennä.
