Heinäkuun hölkät

Juoksin heinäkuussa 121 kilometriä. Tavoitteena oli vähintään satanen, mielellään 120 km, joten tavoite täyttyi. Olen juossut tässä kuussa ahkerasti, sillä lenkkejä kertyi 17, tiuhemmin kuin joka toinen päivä on ollut juoksupäivä. Lomailu on mahdollistanut sen, että lenkillä on tullut käytyä useasti, mutta toisaalta suurin osa lenkeistä on ollut lyhkäisiä. 

Juoksusuunnitelmat menivät siinä mielessä uusiksi jo alkukesästä, että totesin kilpirauhaslääkityksen vaikuttavan juoksukuntoon niin, etteivät pitkät lenkit onnistuneet. Niinpä heinäkuulle tuli PNM Trailille DNS ja juoksinkin suosiolla pisimmillään vain 12 km lenkkejä. Onneksi pystyn sentään juoksemaan noitakin, ja kesästä on tullut nautittua täysillä.

Kesälomaan on kuulunut juoksun lisäksi suppailua, pieniä reissuja, mökkeilyä, ulkona syömistä ja kaikkea kivaa kesäpuuhaa. Tykkään toiminnallisesta lomasta ja nyt ohjelmaa on ollut sopivasti niin, että reissujen välissä on ehtinyt pestä kotona pyykkiä ja koko ajan on ollut jotain kivaa, mitä odottaa. Nyt heinäkuun lopussa ja säidenkin viilentyessä mietteet alkavat kääntyä jo syksyyn, vaikka elokuukin olisi kyllä vielä kesäkuukausi! Toivottavasti saadaan nauttia vielä hyvistä säistä!

Juoksuohjelma lomalla vai lomaa juoksusta?

Hups, tähän tupsahti suunnittelematon blogitauko. Olen ollut nyt kolme viikkoa lomalla ja lomailu on vienyt ihan mennessään. Päivissä on ollut paljon kivaa tekemistä ja olen myös rentoutunut siihen malliin, etten ole juuri jaksanut läppärin kantta raottaa.

Koska en treenaa nyt mihinkään tapahtumaan, myös juoksuohjelma on ollut hyvin rento. En silti luovu juoksusta lomallakaan, en edes kovimpien helteiden aikaan. Juoksu on niin olennainen ja kiva osa elämääni, että lenkit eivät tunnu velvollisuuksilta tai pakkopullalta, josta pitäisi pitää lomaa. Toisaalta en ole myöskään välittänyt siitä, että ohjelma ei ole optimaalisen kehittävä tai kilometrejä ei kerry ennätystahtiin, vaan olen juossut rennosti muun lomailun ohessa. 

Helteisellä jaksolla pyrin juoksemaan aamun ja illan tunteina, jolloin oli hieman viileämpää kuin keskipäivällä. Tosin käytännössä aamulenkki on mulla sellainen, että pääsen ovesta ulos aikaisintaan kympiltä. Varsinkin pidemmillä lomilla unirytmini asettuu aina noin klo 00-9 rytmiin, joten aamuherätykset vaatisivat kelloa ja ovat ihan liian rankkoja lomalaiselle. Onneksi oma kroppa tottuu yleensä helteisiin nopeasti ja olen juossut myös päivän kuumimmalla aikaa ongelmitta. Vettä mukaan lenkille ja juoksusuunnitelma sellaiseksi, että helteellä pärjää. Eli hitaampi vauhti, lyhyenpi lenkki tai sellainen reitti, joka kulkee varjossa ja mahdollisesti hiukan viileämmässä. Esimerkiksi Turun seudulla Ruissaloon on helppo rakentaa pidempikin polkulenkki tai sileänkin reitti, joka kulkee puiden varjossa ja vilvoittavan merituulen äärellä. Postauksen kuvat ovatkin hellepäivän pitkikseltä Ruissalosta.

Loman juoksuohjelma noudattaa mulla hyväksi havaittua kaavaa, jossa lenkkien paikat, pituudet ja järjestykset muuttuvat tarpeen mukaan. Viikossa kertyy noin 30 km juoksua, joka on hyvä määrä kunnon ylläpitoon. Nyt kesällä olen juossut 4-5 lenkkiä viikossa, eli lenkit ovat olleet enimmäkseen lyhyitä, selaaisia, jotka ehtii juosta sopivassa välissä ilman sen kummempaa valmistautumista. Suurin osa lenkeistä on hitaita pk-lenkkejä, ehkä jopa kaikki viikon lenkit, jos on juurikin hellettä tai muuten kuormitusta. Yksi viikon lenkeistä on pidempi, yli 10 km. Kun arkena pitkis on viikonlopun lenkki, lomalla sen voi juosta miten parhaiten sopii. 

Olen nyt pyrkinyt juoksemaan myös kerran viikossa nopean harjoituksen. Tasavauhtinen vk-lenkki on klassikko, jonka voi juosta missä sitten onkaan. Vetotreeni juoksuradalla onnistui sekin sopivasti, kun lomareissujen välissä oli pari kotipäivää. Mäkitreeni vaatii yhden sopivan pituisen mäen, jollainen yleensä kyllä löytyy. Nopeustreenit ovat olleet tosi vaihtelevia ja osittain siksi niitä onkin ollut kiva tehdä.

Lomajuoksut ja muut lomapuuhat jatkuvat vielä, kuten ehkä blogitaukoilukin. Nautitaan kesästä! 

Retkeilyä Liesjärven kansallispuistossa

Tämän kesän kansallispuistoreissulla lämpöä oli lähes 30 astetta, joten tässä postauksessa vinkkailenkin enemmän kivoja uimapaikkoja kuin pisimpiä patikointireittejä! :D

Pitkän patikoinnin sijaan päätimmekin retkeillä  Liesjärven kansallispuistossa enimmäkseen suppaillen. Koska kansallispuiston maisemat piirtyvät ison järven ympärille, tämä onnistuikin mainiosti.

Suppailen Korteniemestä Pitkäkärkeen

Korteniemen pysäköintialueelta lähtee useampi patikointireitti ja aivan p-alueen vieressä sijaitsee Korteniemen perinnetila. Olin etukäteen ottanut selvää, että Korteniemessä on hiekkapohjainen ranta, joten se oli hyvä lähtöpaikka paitsi uintiin myös suppailuun. Lautailun lähtöpisteen selvittyä kartasta löytyi helposti myös vesiretken määränpää, eli Pitkäkärjen kärki, josta löytyi myös loiva hiekkaranta. Retkellämme oli lintujen pesimäaika, joten Liesjärven saariin ei saanut rantautua. Liesjärven vesi oli jännän punaisen väristä, minkä huomasi selvästi varsinkin Pitkäkärjen matalalla rannalla. 

Matkaa kertyi yhteen suuntaan noin 1,5 km, eli edestakaisin suppailtiin noin 3 kilometriä. Kumpaankin suuntaan melottiin sivutuuleen, joka ei onneksi ollut kovin kova. Saimme tähän reissuun kulutettua reippaasti aikaa, koska saimme olla Pitkäkärjessä rauhassa ilman muita vain nauttimassa eväistä, auringosta ja lämpimästä uimavedestä.

Korteniemen perinnetila

Perinnetila sijaitsee kansallispuiston vanhimmassa osassa ja tila on 1910-luvun asussa. Pelloilla ja kasvimaalla viljellään vanhoja kotimaisia kasvilajikkeita. Tilalla on lehmiä, hevosia, lampaita ja kanoja. Oppaat hoitavat tilaa ja osaavat kertoa monenmoista entisajan elämänmenosta. Tykkään tuollaisesta perinnemaisemasta, jota Korteniemessä oli, ja vietimme hyvän tovin tutustumalla tiluksiin. 

Kyynäränharju

Kävelimme toki tälläkin reissulla hiukan, sillä halusimme tutustua Kyynäränharjuun. Harju on kapea maakaistale kahden järven välissä. Kapeimmillaan reitti on vain muutaman metrin levyinen ja keskellä sen katkoo järvestä toiseen johtava uoma, jonka yli kulkee kuitenkin silta. Harjun eteläpäässä, vain kivenheiton päässä parkkipaikalta löytyi myös hyvä uimapaikka, eli kluttaamiseksi meni täälläkin! Liesjärvi olikin mitä mainioin retkikohde näillä helteillä. :)