Tammikuun treenit

Puhelimeni kuva-albumi muistuttaa minua silloin tällöin kuvilla, joita olen räpsinyt tasan kuukausi tai tasan vuosi sitten. Nyt tammikuussa kuvamuistot viime vuodelta ovat palautelleet mieleen viime vuoden alun lumikinoksia ja kovia pakkasia. Tällä kertaa täällä Turun seudulla jatkuu marraskuu jo kolmatta kuukautta. Lumen ja "oikean" talven puute on toisaalta hämmentävää, toisaalta juoksijan näkökulmasta kelit eivät ole olleet lainkaan hullummat muutamia liukkaita päiviä lukuunottamatta.

Asetin tammikuulle etukäteen tavoitteeksi juosta satasen täyteen. Sain vuoden juoksut käynnistettyä perinteisesti heti uudenvuodenpäivänä, ja siitä tulee aina hyvä mieli. Muutenkin yritin juosta mahdollisimman paljon heti vuoden alkuun, sillä epäilin talven tulevan jossain vaiheessa, mutta ihan koko kuun olikin pääosin sulat lenkkipolut. Silti himmailin loppukuusta juoksujen kanssa ja kerkesin salillekin pariin otteeseen kuun vimeisen viikon aikana. Satasen sain täyteen ja vähän ylikin, sillä kuun juoksut jäivät vain pari metriä vajaaksi 107 kilometristä.

Kuun pisimmät lenkit olivat "vain" kymppejä. Hermostoni on edelleen ylikuormitustilassa eikä nyt kannatakaan juosta pitkään tai kovaa. Kävin pistesuunnistamassa kolme kertaa, mutta kahdella kerralla kolmesta etenin enimmäkseen hölkkävauhtia. Tällä viikolla Afrikan tähti - teemainen Turku Street-O sai mut innostumaan niin, että juoksin pitkästä aikaa aika kovaakin rastivälejä. Varsinkin tunnin lopulla, kun aika meinasi loppua kesken, tuli kiire. Tuo oli kyllä superhauska suunnistus. :)

Mun tammikuun uudenvuodenlupauksen teemana oli kehonhuolto. Opettelin taas venyttelemään lenkkien jälkeen. Kävin myös pariin otteeseen hierojalla ja kerran uimassa kylpylässä. Jalat ovatkin olleet nyt selvästi vähemmän tukossa kuin vaikkapa loppuvuonna.

Veikkaan, että helmikuu tulee olemaan haastava. Yritän juosta taas satasen täyteen, mutta se ei ole onnistunut helmikuussa koskaan lukuun ottamatta viime vuotta, jolloin olin viikon juoksulomalla Kanarialla. Nyt ei ole lomaa tiedossa, joten kelit saattavat olla ihan mitä tahansa. Helmikuussa pitäisi myös jatkaa säännöllisiä lihaskuntotreenejä, joten paljon liikuntasuunnitelmia riittää.

Hermoston ylikuormitustila

Tunnen itseni lopen uupuneeksi ja samalla käyn ylikierroksilla. Kuulostaako yhtään tutulta? Seuraavassa kappaleessa listausta epämääräisistä oireista, joista olen kärsinyt satunnaisesti aina silloin tällöin, mutta lähes jatkuvasti viime vuoden lopussa.

Rauhattomuus, levottomuus, keskittymisvaikeudet, uniongelmat, kohonnut leposyke, raajojen kylmyys, vatsavaivat, yöhikoilu, ärtyneisyys, aivosumu.

Oireet ovat sen verran epämääräisiä, etten ollut koskaan ajatellut niiden olevan selitettävissä yhdellä tekijällä. Kuitenkin, kun törmäsin termiin sympatikotonia, sympaattisen hermoston yliaktiivisuustila, löytyivät nämä kaikki oirelistalta. Muitakin oireita sympatikotoniassa on, mm. tällä sivulla on listattuna oireita.

Sympaattinen hermosto aktivoituu, kun ihmisen pitää olla valmis toimimaan, ja parasympaattinen hermosto puolestaan on aktiivinen levossa. Jos sympaattisen hermoston aktiivisuus jää ikään kuin päälle, esimerkiksi pitkittyneen stressin vuoksi, ollaan ongelmissa. Tällöin elimistö on koko ajan virittyneessä tilassa eikä ihminen saa levättyä kunnolla.

Loppuvuosi oli mulla töissä epätavallisen raskas. Enkä ollut työyhteisössä yksin ylikuormituksen kanssa. Tilannetta sen enempää avaamatta todettakoon, että koko tiimimme oli melkoisen kuormittunut ja joiltain osin tilanne töissä jatkuu edelleen. Tilanteeseen on kuitenkin reagoitu, ja meille on mm. järjestetty työnohjausta.

Itse reagoin tilanteeseen sillä, että stressasin työjuttuja todella paljon myös vapaa-ajalla ja uuvuin. Arki-illat ja viikonloput eivät enää riittäneet töistä palautumiseen. Mulla on aina ollut ongelmia nukkumisen kanssa, joten nytkin kärsin unettomuudesta. Jatkuva väsymys yhdistettynä olotilaan, jossa ei saa levättyä, on todella ikävä. Onneksi omalla kohdallani tiesin, että stressi johtui tällä kertaa pelkästään töistä, sillä muu elämä on mallillaan.

Joululomalla tuntui, että sain pitkästä aikaa levättyä kunnolla. Alkuvuosi on lähtenyt käyntiin hiukan takellellen, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Kuten aika tyypillisistä on, kirjoitan ylikuormittumisesta vasta nyt, kun olen huomannut tilanteen selvästi parantuneen.

Jouduin marras-joulukuussa toteamaan, ettei kroppani reagoi hyvin mihinkään kovempaan treeniin. Vähänkin vauhdikkaampi lenkki sai minut aivan ylivirittyneeksi, sydän hakkasi, olin mahdottoman levoton enkä pystynyt nukkumaan edes unilääkkeillä. Onneksi loppuvuosi oli juoksun suhteen melko tavoitteetonta aikaa, joten ei tarvinnutkaan treenata kovaa.

Kevyt liikunta myös onneksi edistää sympatikotoniasta parantumista. Yliaktiivista sympaattista hermostoa voi rauhoittaa myös syvähengitykseksellä ja erilaisilla rentoutusharjoituksilla. Nurinkurista on, että kun käy ylikierroksilla, rentoutuminen on todella vaikeaa ja pelkkä hengitykseen keskittyminen tuntuu vaativan paljon voimavaroja.

Olen toistaiseksi löytänyt sympatikotoniasta varsin vähän tietoa. Netistä aiheesta löytyy lehtiartikkeleita sekä omakohtaisia kokemuksia muista blogeista, eli lähteistettyä tietoa ei aiheesta juuri löydy. Kokemuksissa kuitenkin toistuvat samat oireet ja samat hoitomenetelmät. Joten näillä mennään ja myös uudenvuodenlupaukseni, pitää parempaa huolta itsestäni, tukee palautumistoimia.

Uudenvuodenlupaus

Tänä vuonna lupaan pitää parempaa huolta itsestäni. Olin loppuvuonna tavallista kuormittuneempi, ja sen huomaa siitä, että nukkuminen, syöminen ja kehonhuolto ovat retuperällä. Elämäni on kuitenkin mallillaan, joten minun pitäisi pystyä pitämään kiinni hyvistä elämäntavoista. Kyse onkin varmaan enemmän siitä, etten ole ollut tarpeeksi tietoinen omasta hyvinvoinnistani ja siihen vaikuttavista asioista.

Koska lupaus pitää huolta itsestään on varsin epämääräinen, aion konkretisoida sen keskittymällä joka kuukausi yhteen hyvinvoinnin osa-alueeseen.

Tammikuun teemaksi otin kehonhuollon. Olen aina ollut laiska venyttelijä, ja erityisesti loppuvuonna skippasin jopa juoksulenkkien jälkeiset venyttelyt. Samoin olen jättänyt väliin kaiken kehoa huoltavan liikunnan, mm. joogatuokiot. Seurauksena tietysti kireitä lihaksia ja jumeja. Tammikuun ajan keskityn siihen, että tekisin joka päivä jotain kehoa huoltavaa. Se voi olla hyvinkin pientä, kuten pikavenyttely lenkin jälkeen, tai isompaa, kuten joogatunti.

Helmikuussa aion keskittyä lihaskuntoon. En käynyt syksyllä kertaakaan salilla, joten ryhtiliike on todellakin paikallaan. Helmikuu on perinteisesti kehno juoksukuu liukkauksineen, joten silloin on hyvä keskittyä salitreeniin. Multa löytyy myös kotoa liikuntavälineitä, joilla saisin tehtyä treeniä, mutta ne pölyttyvät nurkissa. Tavoitteena on myös hyödyntää kotikuntoiluvälineitä paremmin.

Maaliskuulle kaavailin sitten jotain syömiseen liittyvää. Ruokailutavoissani on sekä terveellisiä että hyvinkin epäterveellisiä elementtejä, ja esimerkiksi herkkujen vähentäminen olisi paikallaan. Tätä tavoitetta pitää kuitenkin vielä vähän konkretisoida.

Olen miettinyt tavoitteet nyt ensin tälle vuoden ensimmäiselle kvartaalille. Ideana on se, että kuukauden ajan sisäänajan uutta, parempaa tapaa. Ja teemakuukauden jälkeen tavan pitäisi olla siinä määrin juurtunut, että se pysyy mukana.

Nyt, kun tammikuuta on takana kaksi kolmasosaa, olisi tietysti kiva kertoa, miten olen löytänyt itseni joogatunnilta toisensa perään ja kehonhuolto on asettunut osaksi arkea. Todellisuudessa olen tehnyt vähimmän mahdollisen. Eli venytellyt aina juoksun jälkeen, ja pari kertaa muutenkin. Mutta sekin riittää, ja on oikeastaan tarpeeksi pieni muutos, jota pystyn taatusti jatkamaan tästä eteenpäinkin. Ja olen jo huomannut muutoksen itsessäni. Juostessa takareidet eivät selvästikään ole enää niin tukossa, ja lenkin jälkeiset venyttelyt sujuvat kerta kerralta helpommin. Olin unohtanut venyttelyn, ja samalla satunnaisista venyttelyistä oli tullut nihkeitä, koska olin sen verran jumissa, ettei puuha ollut ollenkaan mukavaa. Nyt, kun homma on hiukan helpottunut, on sitä myös paljon helpompi pitää mukana!