Huikea heinäkuu

Heinäkuu oli kaikin puolin mahtava kuukausi! Lomaa, aurinkoa ja kunnolla juoksua ensimmäistä kertaa vaivojen jälkeen. Heinäkuussa kertyi juoksukilometrejä 115, joista päälle parikymmentä heti kuun ekana Paavo Nurmen puolikkaalla.

Tuo puolimaraton oli mulle sellainen testi, että ajattelin, että jos sen juoksen ilman kremppoja, niin sitten voin juosta "vapaasti" ilman että pitää koko ajan murehtua selän ja polven tilannetta. Puolikas meni vaivojen osalta oireetta, mikä oli tosi hieno juttu. Kasvaneet juoksumäärät ovat kuitenkin aiheuttaneet heinäkuussa sen, että selkä on hiukan taas jumitellut, joten edelleen joudun hiukan tasapainottelemaan vaivojen ja juoksuhalujen kanssa. Mieli tekisi siis jatkuvasti juosta enemmänkin, mutta toki siitä juoksufiiliskin kärsii, jos tulee vaivoja ja kipuja. Eli maltillisesti jatketaan edelleen. Heinäkuussa maltillisuus on näkynyt ensisijaisesti siinä, että olen edelleen jättänyt pitkikset pääosin väliin ja tehnyt lyhyempiä lenkkejä vaikka poluilla, jotta selkä ei pitkästä iskutuksesta kärsisi. Osallistuin heinäkuussa myös polkujuoksutapahtumaan, Ruissalo Summer Trailiin, jossa pääsin kirmaamaan Ruissalon jo tutuksi käyneitä polkuja.

Kuva: Antti Suonpää, Ruissalo Trail.

Salitreenit jätin heinäkuuksi kokonaan pois, koska en halunnut yrittää aikatauluttaa lomalle moisia. Olin sen verran paljon poissa Turusta, että käytännössä en olisi päässytkään kuntosalille mitenkään säännöllisesti. Salitreenien sijaan olen mm. ulkoillut muutenkin kuin juoksemalla, polskinut järvessä ja meressä, frisbeegolfannut ja sup-lautaillut.

Mulla on ollut nyt lomaa 3 viikkoa ja vielä tämä viikko jäljellä. Lomassa parasta on ollut se, että olen voinut viettää niin paljon aikaa ulkona. Olen myös risteillyt merellä erikoisen paljon, niin isoilla kuin pienilläkin paateilla. Saariretkiä tuli tehtyä Maarianhaminaan, Vepsään ja Isokariin. Olen myös tehnyt useamman juoksulenkin siten, että määäränpäänä on ollut jokin rantakohde, jossa olen sitten viettänyt päivän uiden ja auringossa lojuen. Juoksu on ympäri vuoden huippua, mutta kesäaikaan juoksu rannalle on aivan erityistä parhautta! :)

Lomaterkut kuvien kera

Kesä <3

Mulla on ollut tosi toiminnallinen loma, olen käynyt uimassa rannoilla ympäri Lounais-Suomen ja juoksemassa kivoilla poluilla. Kokeilin polkujuoksua jopa Isokarin majakkasaaressa, tosin vain 1,5 kilometrin luontopolun verran. Monesta vierailukohteesta saisi omankin postauksen aikaan, mutta tyydyn nyt heittämään vain kuvaterkut eetteriin. Yhteistä kaikille kohteille on, että olen niihin/niissä juossut! Ihanaista kesän jatkoa lukijoille!

Päiväretki Vepsän saareen

Vepsä on ulkoilusaari Turun edustalla Airistolla. Olen käynyt saarella aiemmin kahdesti ja tämän kesän lomalla tuli kolmas vierailu. Saari on pieni, mutta sinne mahtuu vaikka mitä kivaa kesäpäivän aktiviteettia. Vepsässä on myös vuokrattavia mökkejä ja saunoja sekä vierasvenesatama, mutta omat reissut ovat olleet päivämatkoja ilman majoituksia. Turusta pääsee saarelle vesibussilla muutaman kerran päivässä ja edestakainen matka maksaa aikuiselta 16 euroa. Saarella on kahvila-ravintola ja hanasta saa juomavettä, joten edes omia eväitä ei välttämättä tarvita päiväretkelle!

Menimme tällä kertaa miehen kanssa kahdestaan, kun sattui sopivan aurinkoinen lomapäivä. Hiukan tuuli, mutta onnistuimme pysyttelemään Vepsässä suojan puolella saarta, ja vaikka lämmintä oli vain parikymmentä astetta, niin tarkeni mainiosti. Liikunnallista aktiviteettia saarelta löytyy monenmoista. Voi harrastaa minigolfia, frisbeegolfia, uintia ja patikointia luontopoluilla. Myös soutuveneen tai kanootin voi vuokrata. Lisätietoja saaresta löytyy osoitteesta vepsa.fi

Meidän ohjelmassamme oli tällä kertaa kiertää saaren frisbeegolfrata. Kartta radasta löytyy mm. täältä. Mielestäni rata oli kiva ja sopii myös aloittelijalle hyvin. Väylät olivat lyhyitä ja meren läheisyydestä huolimatta riski nakata kiekko veteen oli pieni. Muutamalla väylällä oli harhaheitolla vaara päätyä pusikkoon, mutta meillä kävi tällä kertaa tuuria, eikä kiekkoja joutunut kertaakaan etsimään pidempään, vaikka läheskään kaikki heitot eivät suuntautuneet ihan sinne minne piti. :D

Frisbeegolfin jälkeen kipusimme kalliosolaa pitkin saaren korkeimmalle kalliolle, josta onkin hienot näkymät merelle. Vepsä on muinoin toiminut salakuljettajien piilopaikkana, ja päiväretkeen tuleekin mukavasti seikkailutunnelmaa, kun kipuaa näköalapaikalle jyrkkää reittiä pitkin.

Kallioille kiivetessä ja laskeutuessa tuli kuuma, ja onneksi suojan puolelta löytyikin nopsaan kiva pikku poukama, jossa pääsi pulahtamaan uimaan. Vepsän hiekkaranta sijaitsi retkellämme tuulen puolella, joten oman privaatin uimapaikan löytäminen tyynestä poukamasta oli kiva ylläri.

Ennen kotimatkaa nautimme vielä pizzat ravintolan terassilla. Merimatkat Vepsään ja takaisin taittuivat aurinkoisessa säässä maisemia katsellen ja lämmöstä nauttien. Oli kiva kesäpäivä!

Kiva juoksureitti Maarianhaminassa

Ruotsinlaivalla olen jo tosi pitkään aina Maarianhaminan pysähdyksellä katsellut kaihoisasti Länsisatamasta lähtevää ulkoilureittiä. Risteilyalusten laiturin kohdalla aivan rannassa kulkeva ja sitten puusiltaa kallioiden taakse katoava reitti on näyttänyt kerrassaan houkuttelevalta juoksureitiltä. Tämän kesän lomareissulla pääsin vihdoin testaamaan lenkkireitin!

Ulkoilureitti kulkee Maarianhaminan länsirantaa ja kiertää eteläosassa katuja pitkin itärannan poluille. Reittikartta löytyy mm. turistikartasta, jota on jaossa laivoilla. Itse kysyin reitistä etukäteen Karkkipäivän Sannilta, koska netistä ei löytynyt selkeää karttaa, josta olisi nähnyt, mitä katuja pitkin länsirannalta noustaan etelän asuinalueelle. Sainkin hyviä vinkkejä, joiden turvin selvisin eksymättä! Otin mukaan myös tuosta turistikartasta leikatun kappaleen, josta oli hyvä seurata menoa. Länsipuolella ulkoilutie ei nimittäin ollut kovinkaan hyvin merkitty, ja ilman karttaa ja ohjeita olisin joutunut aika monessa kohtaa arpomaan, mistä mennä.

Tiistaipäivä oli meidän reissun ainoa kokonainen päivä, ja samalla päivä, jolloin saatiin sadetta aamusta iltaan. No, kun muut jäivät kämpille nukkumaan ja pitämään sadetta, minä suuntasin lenkille. Ja itse asiassa sää oli juoksulle ihan hyvä, sillä pisaroita ripsotteli vain hiukan ja varsinkin länsipuolella oli aivan tyyntä. Juoksin ensin majapaikastamme Torggatanilta Länsisatamaan ja etsin sieltä reitin alkupään.

Länsilaidalla juoksureitti kulki puista kävelytietä ja nousi portaita ylös kallioille. Näkymät merelle olivat juuri niin kivat, kuin olin ajatellutkin. Kalliosen osuuden jälkeen reitti laskeutui taas merenrantaan ja kohti pientä kalasatamaa. Kalakorttelista reitti jatkuikin sitten pyöräteitä pitkin asuinalueiden halki.

Etetäosassa oli upeita taloja ja vielä hienompia puutarhoja. Näin heinäkuun alkupuolella kukat olivat täydessä loistossa ja pysähdyinkin nuuhkimaan ja pällistelemään kukkasia tämän tästä. Reitti tarjosikin runsaasti koettavaa kaikille aisteille. Maisemien lisäksi mieleen jäi eritysesti polun reunasta leikatun heinän, piha-aitoina kasvavan jasmiiniin sekä itärannassa kukoistavan mesiangervon tuoksut.

Itärannan osuus reitistä koukkasin monen pienen poukaman kautta, joissa olisi voinut pulahtaa mereen. Lisäksi itäpuolella juoksin mm. leirintäalueen läpi. Loppumatkasta alkoi sataa hiukan enemmän, joten oikaisin puistosta kaupungintalon liepeiltä takaisin majapaikkaan, enkä jatkanut aivan Itäsatamaan asti. Matkaa kertyi yhteensä 7,8 kilometriä. Hölkkäsin leppoisaa vauhtia ja pysähtelin jatkuvasti, niin aika meni reippaasti päälle tunti.

Minusta on ihanaa päästä matkoilla myös juoksemaan. Se tarjoaa kivan hengähdystauon yksin vain omien ajatusten kanssa. Lisäksi matkakohteesta näkee ja kokee aina eri puolia juosten. Tämä Maarianhaminan juoksureitti oli ehdottomasti kokemisen arvoinen, mulle jopa yksi matkan kohokohtia. :)

Ruissalo Summer Trail

Kesän toistaiseksi lämpimin päivä ja tiedossa polkujuoksukisa, joka starttaisi tasan keskipäivältä. Etukäteen hiukan hirvitti, että läkähtyykö sinne puskaan, mutta olin myös aika innoissani, kun pääsi juoksemaan ihanassa kesäkelissä.

Elämäni ensimmäisessä polkujuoksutapahtumassa en vielä yhtään tiennyt, mitä odottaa. Nyt toisessa polkukisassa oli jo varmempi fiilis, varsinkin kun Ruissalon polut olivat jo tuttuja. Ruissalo Summer Trailissa oli valittavana 8,7 ja 12,7 kilometrin reitit, ja itse lähdin lyhyemmälle matkalle polkujuoksemaan. Ennen lähtöä kävin tsekkaamassa sen, miten reitti kulki Saaronniemen rannan liepeillä aivan viimeisellä kilometrillä, ja hyvä olikin käydä tutustumassa tuohon osuuteen, sillä oman juoksun jälkeen pääsin ohjaamaan pariakin kisaajaa oikeaan suuntaan tuossa. Rannalla oli kisan loppuvaiheissa jo aika lailla ihmisiä eikä reitti ollut tuossa kohtaa niin selkeä. Suurin osa reitistä kulki jo aiemmilta lenkeiltä tuttuja polkuja, jotka olivat onneksi tosi hyvin merkittyjä. Postauksen reittikuvat ovat 1,5 viikon takaa juoksemaltani polkulenkiltä.

Järjestäjät kertoivat, että vielä edellisenä päivänä polkujen opastenauhoja oli käyty vandalisoimassa, mutta onneksi porukka sai opasteet kuntoon kisaan mennessä. Heti lähdön jälkeen suunnattiin kapealle polulle, ja se olikin mulle kisan jännittävin osuus. En ole koskaan mennyt polkujuoksua porukassa, ja nyt sekä edessä että takana tuli juoksijoita niin, että oli vaikea mennä omaa vauhtia. Yritin tuossa vain pysyä pystyssä ja olla olematta kenenkään tiellä. Kun polulta siirryttiin hetkellisesti pyörätielle, pääsin ohi edellä menneistä hiukan hitaammista tyypeistä ja asetuin MS Parman asussa kisaavan mimmin peesiin.

Kuuvan lenkillä oli jonkun verran juurakkoista mäntymetsää, kallioita ja pitkospuita, mutta iso osa reitistä kulki myös sorapohjaista ulkoilureittiä pitkin. Olin ajatellut juoksevani noin 6:30 kilometrejä, mutta alkupuoliskolla vain teknisempää polkuosuutta sisältänyt kilometri meni tuohon tahtiin. MS Parman mimmi veti tasaista 6:10 vauhtia, ja vaikka vähän mietin, oliko vauhti mulle liian kovaa, juoksu kulki peesissä kuin itsestään. Vähän ennen nelosen täyttymistä ajattelin mennä vuorostani vetämään, mutta pian tulikin puolen matkan juomapiste ja sen jälkeen peesiapua tarjonnut mimmi jäi taakse.

Ohitin toisenkin selän siinä 5 kilometrin hujakoilla. Mietin, kostautuisiko suunniteltua kovempi alkuvauhti, kun tultaisiin Ruissalon saaren pohjoisosien kallioisemmille osuuksille. Odotettavissa olisi nousua, juurakoita, kiviä ja kiviportaita. Päätin jo etukäteen kävellä kiviportaat ylös, koska en hyötyisi nousussa juoksemisesta vauhdillisesti yhtään ja olisi turvallisempaa kävellä etten toikkaroisi itseäni nurin. Nousun laella jaloissa hapotti silti aika lailla ja alamäkikin oli aika vaativaa. Selvisin kuitenkin yllättävänkin hyvin kivikoista ja kun reitti kaartoi taas ulkoilutielle, sain jalatkin ihan kivasti rullaamaan vauhdikkaampaan menoon. Kisan hitain kilometri oli tuolla vaativimmalla mäkiosuudella 7:18 ja heti sen jälkeen tuli vauhdikkain kilsa 5:40.

Saaronniemessä reitti koukkasi vielä leirintäalueen liepeiltä luontopolulle, joka oli mulle entuudestaan vieras. Jaloissa jo painoi ja oli vaikeuksia pitää juoksuasentoa ryhdikkäänä. Kuskiksi ja kannustusjoukoksi mukaan lähtenyt sisko odotteli Saaronniemen rannalla ja sainkin siitä tsemppiä viimeiseen ylämäkeen. Vielä pieni mutta vaativa (mm. kaatuneita puita) sisältänyt koukkaus metsään ja sitten auringonpaisteinen loppusuora. Jee, maalissa ajassa 55 minuuttia!

Hauskasti mun aika tässä kisassa oli parikymmentä sekuntia nopeampi kuin 1,5 kilometriä lyhyemmällä Länsikeskus Traililla. Kertoo lähinnä siitä, että poluilla kilometrit eivät ole keskenään samanlaisia. Koska mulla ei vielä ole kovinkaan paljon kokemusta polkujuoksusta, pystyn juoksemaan selvästi vauhdikkaammin tällaisessa helpommassa maastossa. Nyt oli myös etua siitä, että polut olivat mulle tuttuja.

Tykkäsin kisasta tosi paljon! Lämpö ja aurinko eivät haitanneet yhtään, ja juoksu tuntui ihan viimeisiä kilometrejä lukuun ottamatta aika helpolta. Olin etukäteen ajatellut, että jos hyvin menee, juoksen alta tunnin ajan, mutta sehän alittuikin peräti viidellä minuutilla. Juoksun jälkeen oli ihanaa päästä samantien uimaan ja hiukan chillailemaan rantsuun. Loistopäivä. :)

Miniloma Maarianhaminassa (taas)

Maarianhamina oli viime kesänä niin kiva, että mentiin uudestaan tänä kesänä. :) Tykästyin kaupunkiin, sillä se on kompakti ja kaikin puolin viehättävä, joskin vähän kallis. Onneksi joka paikkaan pääsee muutamassa minuutissa kävellen ja merimaisemien katselu ei maksa mitään. Viime kesän matkalla tutustuimme mm. museolaiva Pommerniin ja seikkailimme merikorttelissa, joten tällä kertaa ohjelmassa oli muita aktiviteetteja kuin perinteisimmät nähtävyydet.

Meitä lähti reissuun kaksi pariskuntaa, ja varasimme majoituksen Airbnb:n kautta. Käytin nyt palvelua ensimmäistä kertaa, ja ennen varaamista tietysti googlettelin Airbnb kokemuksia varmistuakseni palvelun luotettavuudesta. Meillä oli tilava asunto aivan Maarianhaminan keskustan tuntumassa, sijainti ei olisi voinut olla parempi. Neljälle tuo oli kahta hotellihuonetta rennompi ja sopivampi vaihtoehto, ja käytän varmasti palvelua toistekin.

Ensimmäiselle iltapäivälle ja illalle osui mukavan aurinkoinen sää, ja kuljeskelimme ympäri Maarianhaminan itäsatamaa kiireettä. Vastaan tullut vähän erilaisempi minigolf, seikkailugolfpaikka Äventyrsgolf houkutti poikkeamaan. Vietimmekin tuolla ihan kunnon tovin, sillä radat olivat sen verran haastavia, että niissä tuhraantui lyönti jos toinenkin. Onneksi golf-kierroksen lomassa pääsi nauttimaan kahvia ja jäätelöä paikan aurinkoisella terassilla. Itse jäin porukan jumboksi golftuloksissa, mutta se ei haitannut, sillä oli leppoisaa vain hengailla aurinkoisessa illassa.

Tämän reissun yhtenä ideana oli päästä testaamaan Ahvenanmaan pakohuonepelejä. Varasimme pelit Maarianhaminan molemmista Escape Roomeista, ja voin suositella lämpimästi erityisesti tuota Lost Inn -pakohuonepeliä. Pelasimme paikan toistaiseksi ainoan huoneen, Shippinn-nimisen historiallisen merenkulkuteemaisen pakopelin. Tunnelmaltaan huone oli parhaita, joita olen pelannut. Mainostan pakohuonetta mieluusti, sillä se vaikutti vähän sellaiselta hidden gem -paikalta. Kadulle Lost Inn ei juuri näy (vaikka onkin ihan keskustassa) ja nettisivut antavat ehkä paikasta hiukan vanhanaikaisen kuvan, mutta itse huone oli todella tyylikkäästi toteutettu ja tehtävät olivat kivan monipuolisia. Lisäksi paikan vetäjä oli tosi symppis tyyppi. Huone on toteutettu ruotsiksi ja englanniksi. Jos haluaa Maarianhaminan reissulla kokeilla jotain vähän erilaista tekemistä, niin suosittelen tätä pakohuonetta!

Majoituksemme sijaitsi aivan kaupungintalon ja sen puiston vieressä. Myös Itäsatamaan oli vain kivenheitto matkaa. Olikin tosi mukavaa vain vaellella kävelyteillä ja bongailla lintuja sekä nuuhkia kukkaistutuksia. Jos ei keksi muuta tekemistä, voi vain katsella asuntoalueen taloja ja puutarhoja, niissäkin on oma viehätyksensä. Tai piipahtaa kävelykadulle jätskille ja shoppailemaan. Kävimme tälläkin reissulla syömässä Dino´s -ravintolassa. Tuolla on selkeästi kaupungin parhaat sapuskat kasvissyöjälle, ja muutenkin paikka on kiva. Näkemistä ja tekemistä Maarianhamissa ja Ahvenanmaalla riittäisi pidemmäksikin aikaa, nyt meillä oli vain kolmen päivän reissu.

Laivamatkat teimme Vikingin purtiloilla ja erityisesti paluumatka oli kiva, kun sää oli erinomaisen suosiollinen, ja kannella tarkeni mukavasti. Tällä kertaa kävimme Gracella syömässä Frank's -nimisessä ravintolassa, joka olikin sopiva paikka porukalle, jossa jokainen halusi vähän erityyppistä sapuskaa. Kotimatka menikin joutuisasti auringonpaisteisella kannella hengatessa ja herkutellessa. Oli tälläkin kertaa oikein onnistunut reissu, Maarianhamina on hieno kesäkaupunki!