maanantai 5. kesäkuuta 2017

Kolilla: Herajärven pohjoispään kierros, osa 2

Tässä matkakertomusta loppumatkasta Herajärven pohjoispään kierroksella, eli etapit Herajärven itäpuolella. Vaelluksen alku-osuus löytyy, yllätys yllätys, osasta 1.

Kiviniemi - Lakkala - Ylä-Murhi 8 km (+ Pirunkirkko - Ylämurhi 4 km)

Meillä oli Kiviniemessä myös aamupala, joten lauantai-aamu oli osaltamme helppo. Mitään erityistä kiirettä matkaan ei myöskään ollut, koska seuraavaan yöpymispaikkaan olisi vain 8 kilometriä. Päivän patikointi alkoi Sikosalmen ylityksellä vetolautalla. En ollut moista vekotinta ennen nähnytkään, ja hanskat olivat tarpeen, kun kiskoimme kylmän veden kyllästämää ketjua. Matka jatkui helppoa polkua pitkin. Toisinaan tosin märkyys toi hidastuksia matkaan, kun lammikoiden yli piti taiteilla riukuja pitkin. Mun pohkeet olivat aika lailla jumissa eilisen päivän kipuamisista, vaikka olinkin yrittänyt hieroskella niitä saunassa. Päivä ei myöskään ollut lainkaan niin lämmin kuin perjantai, eli t-paitakeli oli muisto vain.


Polku kulki vesistön liepeillä ja toisen kerran ylitimme Herajärven siltaa pitkin. Lakkalan tilalla pidettiin pikku paussi ja todettiin, että helpommassa maastossa nelisen kilometriä oli mennyt huomattavasti helpommin ja nopeammin kuin edellisen päivän vaaroja ylös-alas kivutessa. Lakkalan jälkeen reitti kulki ihanan vihreän Törisevän suon kautta, ja alkoi pikkuhiljaa taas nousta. Kohta tultiinkin jo Pitkälammelle, joka oli nimensä veroinen, noin puoli kilometriä pitkä metsäjärvi.


Lauantain etapilla maasto oli selvästi helpompaa kuin Herajärven länsipuolella, joten olimme Ylä-Murhin tuvalla jo lounasaikaan. Sisko viritteli tulet nuotiopaikalla ja lounaan jälkeen siirryimme tupaan nauttimaan jälkiruokakahvit. Päivää oli vielä niin hyvin jäljellä, että päätimme kipitellä Ennallistajan polkua Pirunkirkon luolaa katsomaan. Matka oli noin 2 kilometriä suuntaansa ja kulki osan matkaa tietä pitkin, joten ilman kantamuksia se oli helppo keikaus. Pohkeiden lisäksi mun takareisissä oli päivän mittaan tuntunut pientä nappailua, joten paluumatkalla kirmasin muutaman avaavan juoksuvedon, ja niiden jälkeen venyttelin kunnolla. Juoksusta oli apua, eivätkä takareiden enää vaivanneet.


Ylä-Murhin tupa oli valoisa ja siellä oli jopa kamiina. Tupa lämpesi kamiinalla hyvin, mutta vesi ei alkanut kiehua sitten millään, joten keitimme Pitkälammesta haetut vedet sitten nuotiolla ja aamulla trangialla. Samaan pihapiiriin leiriytyi viiden saksalaisnuorukaisen ryhmä, joka oli hivenen huolestunut seuraavan päivän sade-ennusteesta. Poutasää oliisi viimeisenä vaelluspäivänämme vaihtumassa iltapäivällä rankkasateeseen.


Ylä-Murhi - Jauholanvaara - Mäkrävaara - Ukko-Koli 10 km

Iltapäivän sääennuste taisi olla se syy, joka herätti minut jo viiden jälkeen viimeisenä aamuna. Olin onneksi nukkunut paremmin kuin Ikolanahon tuvassa, sillä punkka oli sen verran pidempi, että sain jalkani suoraksi. Lähdimme aamupalan jälkeen vaeltamaan jo puoli kahdeksan maissa, sillä 10 kilometrin matkalla kiivettäisiin mm. Jauholan- ja Mäkränvaaroille, emmekä halunneet tarpoa juurakoissa sateessa.


Aamu oli mitä kaunein ja Pitkälampi aivan peilityyni. Jauholanvaaralta avautui näkymät sekä itään että länteen ja maasto oli helppoa kalliota ja mäntymetsää. Pidimme pienen breikin Havukanaholla ja jatkoimme siitä kohti Mäkrävaaraa. Aurinko meni vähitellen pilveen ja sää muuttui kylmemmäksi ja tuulisemmaksi, joten emme enempiä kuhnailleet. Nousu Mäkrälle ei ollut aivan suoraviivainen, vaan välissä tuli hauska suosyvänne, ja sitten matka jatkui kohti kuuluisaa siirtolohkaretta ja Edelfeltin maisemaa. Sisko alkoi jo vähän väsyä nousuun, mutta minusta oli kivaa kivuta ylös tasaista nousua, olin vaikeuksissa vasta vaaralta laskeutuessa. Laskuosuus olikin yksi vaelluksen hankalimmista, ja polvet olivat kovilla. Purolanaholla huokaisin helpotuksesta, sillä loppumatka Ukko-Kolille olisikin pelkkää nousua. :)


Kiersimme Kolin korkeimmat huiput, Paha-Kolin, Akka-Kolin ja Ukko-Kolin, ja heitimme Ukko-Kolin huipulla yläfemmat. Jess, selvisimme 40 kilometrin patikoinnista ja lukuisista vaaroista! Hotellilla olimme noin yhden maissa, ja oli iloinen yllätys, kun huoneemme olikin jo valmis. Kahdelta alkoikin sitten sade, joka yltyi iltapäivän mittaan melko rankaksikin, ei olisi ollut kivaa olla vielä vaeltamassa rankkasateen aikaan.


Sokos hotelli Kolilla parasta oli huoneessa olleet kaakaot ja kahvit sekä retkeilijöiden sauna. Suuntasimme saunaan heti murkinan jälkeen, ja oli ihanaa sipsutella hotellin kylpytakissa ja tossuissa saunaosastolle. Saunan jälkeen olimmekin jo ihan sippejä, mutta sauna rentoutti kivasti kivistäviä pohkeita, ja pehmoisassa sängyssä uni tuli nopsaan.

2 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...