Sivut

lauantai 30. syyskuuta 2017

Syysjuoksut

Syyskuussa tein vuoden kilometrienkat, juoksin 120 kilometriä yhteensä kuun aikana. Mulla olikin salaisena tavoitteena saada kasaan tuo 120 kilsaa, ja kun se onnistui, niin olen tosi tyytyväinen.

Kauan siinä kestikin. Selkävaivan ilmaantumisesta on vuosi, ja vihdoin voin kai sanoa, että olen kuntoutunut vaivasta. En edelleenkään ihan täysin ennalleni, mutta sellaiseen kuntoon, että pystyn jatkamaan juoksuharjoittelua täysipainoisesti eikä vain vaivojen ehdoilla. Edelleen mun on syytä kiinnittää huomiota mm. lihaskuntoon, kehonhuoltoon ja juoksuasentoon. Sekä tärkeänä juttuna on muistaa tauottaa istumista ja tehdä tarpeen mukaan taukojumppaa. Nyt kun töissä on ollut taas tosi kiireistä, tuo on vähän unohtunut, ja olenkin ollut aika jumissa...


Jumissa olen vähän myös siksi, että salitreenit ovat jääneet. Olin tässä kuussa poikkeuksellisen väsynyt, ja päätin jo alkukuusta, että en ota paineita kuntosalista. En sitten käynytkään siellä kertaakaan. Toisaalta juoksuun keskittyminen on tuonut arkeen kaivattua rentoutta, kun liikkumaan on voinut lähteä tasan silloin, kun se itselle parhaiten sopii. Salitreenejä pitäisi kuitenkin vähitellen alkaa lisätä viikko-ohjelmaan, sillä kroppa olisi lihaskuntoharjoittelun tarpeessa.


Syyskuun juoksuissa parasta ovat olleet pitkät viikonloppulenkit ja niillä aurinkoinen sää. Ruskan väriloisto on päässyt oikeuksiinsa, kun aurinko on paistanut kirkkaan siniseltä taivaalta ja puut ovat oikein hehkuneet kirkkaassa säässä. Tein ensimmäisen kunnon polkupitkiksen juuri tuollaisena aurinkoisena päivänä, ja juoksu oli todella elämyksellinen. Muutenkin kuun juoksuissa on korostunut se, että olen vihdoin päässyt kunnon pitkiksille. 10 km, 14 km, 18 km & 18 km, siinä ovat kuun pitkikset. Ensimmäistä kertaa sitten heinäkuun alun Paavon puolikkaan juoksin noin pitkiä lenkkejä, ja mikä parasta, (lähes) ilman vaivoja! Pitkikset ovat olleet mulle aina sellaista omiin ajatuksiin ja juoksun rytmiin uppoutumista, lenkkejä joilla pääsee kunnolla tuulettumaan. Kun vaivojen myötä en ole pystynyt juoksemaan näin pitkiä lenkkejä, on tuntunut, että juoksuharjoittelusta on puuttunut jotain olennaista.


Kuun juoksuharjoittelu on tosin ollut hyvin polarisoitunutta. Jossain vaiheessa tuntui, etten millään jaksa lähteä töiden jälkeen lenkille. Jos jaksoin, niin arkisin lenkit olivat hyvin lyhyitä. Niiden vastapainona juoksin sitten viikoppuisin pitkään. Nyt loppukuusta olen onneksi päässyt useamminkin ylös sohvalta lenkkipoluille. Toivottavasti hyvä juoksufiilis jatkuu lokakuussa!

perjantai 29. syyskuuta 2017

Polkujuoksutapahtumassa

Jouduin miettimään tarkkaan, kirjoitanko tätä postausta ollenkaan, koska tapahtuma osoittautui pettymykseksi. Aina kun olen jostain juoksukisasta tai muusta häppeningistä kirjoittanut, ja hehkuttanut tapahtumaa, on innostus ollut ihan aitoa ja olen halunnut jakaa kivat fiilikset. Kun keväällä kirmasin ensimmäisen polkujuoksukisani minimaalisella polkujuoksukokemuksellani, olin superinnoissani ja sitä mieltä, että tätä pitää saada lisää. Mutta jos eilinen polkujuoksutapahtuma olisi ollut ensikosketus lajiin, niin enpä tiedä, olisiko innostus siitä saanut oikeasti kipinää vai hiipunut heti alkuunsa...


Osallistuin siis eilen Suomen ladun, Salomonin ja Intersportin järkkäämään polkujuoksutapahtumaan, joka oli osa laajempaa polkujuoksukiertuetta. Tapahtumassa esiteltiin ja sai testata Salomonin polkujuoksukenkiä. Lisäksi juostiin lyhyt polkujuoksulenkki ohjaajan johdolla. Miksi tapahtuma sitten oli pettymys, tässä syitä:
  • Jo paikalle löytäminen osoitti haasteita. FB-tapahtuman karttalinkki vei väärään paikkaan, mutta onneksi olin paikalla hyvissä ajoin ja muutaman muun osallistujan kanssa huomasimme, että ohitsemme menee juoksijaporukkaa jonnekin ihan muualle. Tapahtuman jo alettua muutama porukka saapui vielä tuosta virheellisestä osoitteesta, joten tiedotus ei tältä osin mennyt ihan putkeen.
  • Tapahtuma lupaili mm. tekniikkavinkkejä. Juoksuohjaaja antoi kaksi vinkkiä, nostakaa polvia ja huomioikaa lantio. Jos lenkin aikana tuli lisää vinkkejä, niitä ei kuulunut ainakaan porukan keskivaiheille, jossa itse olin.
  • Juoksulenkki oli vain 2,7 km, mikä oli mielestäni ihan ok. Ilmeisesti pienelle matkalle oltiin haluttu vaihtelevuutta ja rankkaa maastoa, mutta itse jouduin miettimään, oliko reitti oikeasti turvallinen aloittelijoille. Useamman kerran mentiin rinteen päällä hyvin kapeaa uraa tai keskellä kivikkoa. Harha-askel olisi hyvinkin mahdollisesti johtanut siihen, että rinnettä tullaan alas päistikkaa. 
  • Juoksulenkkiä suunnitellessa ei oltu otettu huomioon, että osallistujia voisi olla paljonkin. Nyt menimme jojo-liikettä tekevässä jonossa, ja useita ihan juostavia pätkiä oli tämän vuoksi pakko kävellä. Pari häiskää katsoi asiakseen ohitella jatkuvasti. En osaa sanoa, pitikö perää joku järjestäjistä, vai jätettiinkö viimeisenä tulevat oman onnensa ojaan. Ainakaan tästä ei sanottu mitään alkuinfossa. Toivottavasti kaikki osasivat pois metsästä...

Voi hyvin olla, että olen yksin pettymykseni kanssa, ja kaikilla muilla osallistujilla oli huisin kivaa. Kuulin kyllä jonossa juostessa myös paljon positiivisia kommentteja, joten toivottavasti muut osallistujat aidosti tykkäsivät polkulenkistä.


Testasin polkulenkillä Salomonin S-Lab Sense Ultraa. Kenkä toimi lenkillä mielestäni ihan ok, mutta lesti oli mulle liian kapea. Olihan se ihan kiva päästä testaamaan tuollaista professionaalimpaa polkujuoksukenkää. Kaikki osallistujat saivat myös yllärilahjana pehmojuomapullon, jolle varmasti tulee vielä käyttöä. Ja olihan se kiva päästä taas hiukan poluille kirmaamaan. Eli ihan täysi floppi tapahtuma ei suinkaan ollut. Kuitenkin sellainen fiilis jäi, että paremmalla suunnittelulla ja ennen kaikkea varmasti turvallisella reitillä kokemus olisi ollut kivempi.

maanantai 25. syyskuuta 2017

Polkupitkis Ruissalossa

Elämäni ensimmäinen polkupitkis! Vaikka arkisin en olekaan oikein jaksanut lenkkeillä, viikonlopuille olen saanut mahtumaan hyvin juoksua. Olen jo pitkään suunnitellut ihan kunnon pitkistä polkujuoksuna, ja nyt pääsin sen toteuttamaan. Onneksi sääkin suosi, niin polkupitkiksestä tuli ihan huikea elämys!



Olin varannut juoksureppuun vettä ja vähän evästäkin, ja suunnitellut jo etukäteen tekeväni parikin "varikkokäyntiä". En pitänyt minkäänlaista kiirettä ja pysähtelin tämän tästä kuvailemaan ja katselemaan ympärilleni. Saavuin bussilla Ruissalon sillan pieleen ja lähdin siitä Marjaniemen poluille. Ilmassa oli vielä aamu-usvaa ja matalalla paistaneen auringon säteet siivilöityivät upeasti puiden läpi polulle. Uskaltauduin kipuamaan lintutornin ensimmäiselle tasanteelle ja jatkoin siitä kohti saaren eteläosia. Koukkasin pellon yli rantabulevardille, koska kansanpuiston rannasta kaikuva kaakatus kiinnitti huomion. Ylitseni lensikin valtava hanhilauma kuin tilauksesta ja ehdin juuri kaivaa puhelimen esiin ylilennon aikana.



Pysähdyin toviksi tuijottelemaan ruskan punertamien puiden latvuksia ja huomasin samaan syssyyn auringonkukkapellon, josta päätin hetken mielijohteesta käydä poimimassa miehelle tuliaisiksi kukan. Tyhjentynyt kierrekorkillinen geelipullo oli passeli kukanvarrelle ja sain kuin sainkin pienen auringon tuotua ehjänä ihan kotiin saakka.




Ekan pit stopin pidin Honkapirtillä, jossa join mukilillisen kahvia ja kävin vessassa. Matka jatkui hyvillä mielin pohjoisosan polkujen kautta Kuuvan poluille. Hiukan ennen Kuuvannokkaa kävin kuvailemassa vanhaa tammea ja kuulin jostain puiden takaa mää'intää. Kas, lampaitahan siellä laidunsi. Päkäpäiden jälkeen matka jatkui kohti toista taukopaikkaa Kuuvannokassa. Oli niin lämmin, että riisuin hikisen juoksupaitani kallioille kuivumaan ja nautiskelin eväitäni seuraten meressä lipuvaa joutsenpariskuntaa. Ties vaikka olisivat olleet samat linnut, jotka bongasin jo toukokuun Kuuvan polkujuoksussa.




Viimeinen etappi kulki jo tuttuja polkuja Saaronniemeen, jossa päätin vielä kiertää Kolkanniemen rannat. Matkalla kohtasin oravan ja kaksi pikku peuraa! Kolkassa sijaitsee epävirallinen nudistiranta, jonka olemassaolosta en tiennyt, ennen kuin harhauduin alueelle vahingossa eräällä kesäretkellä. Nyt rannan puskissa liikkui vain vaatetettuja henkilöitä, joten uskaltauduin kirmaamaan ja kuvailemaan alueen polkuja.




Halusin juoksukelloon tasakilometrit ja bussin lähtöön oli vielä tovi, joten lenkin loppuun koukkasin vielä Saaronniemen rannan kautta luontopolulle. Juoksukelloon kertyi lopulta matkaa 18 kilometriä ja kokonaisuudessaan aikaa meni yli kolme tuntia. Olipahan kertakaikkisen hieno reissu!



lauantai 23. syyskuuta 2017

Kehonhuolto - niin helppo unohtaa

Kiitos edelliseen postaukseen kommentoineille! Tsemppiviestit todella lämmittivät mieltä!

Nyt, kun olen ollut nuutunut ja tehnyt pitkää päivää töissä, ovat juoksut ja bloggailut jääneet aika pitkälti viikonlopuille. Työpäivän jälkeen olen jaksanut lähteä juoksemaan vain satunnaisesti, mutta viikonloppuisin olen juossut yleensä yhden pidemmän ja toisen lyhyen, palauttavamman lenkin.

Tunnustan, olen toivoton mitä tulee kehonhuoltoon. Silloin kun kremppoja ja jumituksia on, niin jaksan venytellä ja huoltaa itseäni, mutta heti kun oireet lievittyvät, kehonhuolto jää. Liikunnan jälkeen lähes aina venyttelen, mutta usein sekin on vähän puolitehoista. Jos liikuntaan tulee jostain syystä tauko, niin silloin myös kehonhuolto usein jää. Näin on käynyt nytkin, ja olenkin aika jumissa.

Arki-iltoina sohvalla lojuminen ei ole kropan kannalta erityisen hyvä tapa viettää aikaa. Työpäivän jäljiltä hartiat ovat usein ihan juntturassa, sillä kiire ja stressi tekevät työasennosta helposti etukumaran ja istumisen tauotuskin on unohtunut. Kun lenkitkin jäävät pitkälti viikonloppuun, jää myös lenkin jälkeinen venyttely väliin. Mikä avuksi? Miten oikein saisin kehonhuollon osaksi arkea, kun iltaisin vain väsyttää ja laiskottaa?


Multa löytyy kotoa kyllä joogamatto, putkirulla ja hierontapallo, joten edellytykset monipuoliseen kehonhuoltoon löytyvät. Keväällä kokeilin muutaman kerran joogata netistä löytyvien tuntien parissa. Kymmenminuuttisia aloittelijoille sopivia joogatuokioita löytyy ihan youtubestakin, ja tuollainen pieni tuokio on pehmeä ja lyhyeenkin vapaahetkeen sopiva kokeilu.

Mulla on valitettavasti vähän sellainen joko-tai mentaliteetti. Joko menen lenkille ja sen jälkeen venyttelen ja rullailen. Tai sitten en mene, lojun vaan sohvalla ja syönkin mitä sattuu. Miten tuosta pääsisi sellaiseen mielentilaan, että vaikka ei jaksaisikaan muuta, niin vaikka joogaisi kymmenminuuttisen tai edes hiukan jumppaisi kivistäviä hartioita ja venyttelisi... Miten itsestään huolta pitäminen voikin joskus olla näin vaikeaa?!

Postauksen kuva on muuten parin vuoden takaa. Todistettavasti olen venytellyt edes joskus. :D

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Kun kaikki ei ole kunnossa

Väsyttää. Unettomuusputki on taas päällä ja tälläkin viikolla monta päivää on mennyt ihan sumussa. Työkaverin huolestuneeseen kysymykseen vastasin vitsillä, että olen nukkunut viimeksi elokuussa. Paha vain, että jutussa on puolet totta. Viimeksi olen yön jälkeen tuntenut itseni kunnolla levänneeksi joskus kesällä.

Keväällä kirjoittelin pintaraapaisuna oman elämän leppoistamisesta. Neljän päivän työviikko teki todella hyvää, sillä loppuvuonna 2016 selkävaiva koitteli jaksamista ihan tosissaan. Osa-aikaisuuden viimeisinä kuukausina huhti-touko-kesäkuussa jo huomasin, ettei työaika millään riittänyt hommien tekemiseen, mutta työaikasaldossa oli varaa plussatunneille ja kesäloma vielä edessä. Loman jälkeen olenkin huomannut, etten oikein jaksa. Ennen lomaa jäi monta juttua töissä vähän puolitiehen, ja työn kausiluontoisuudesta johtuen alkusyksy on muutenkin kiireistä aikaa. Tähän syksyyn tuli vielä ylimääräistä kiirettä työrintamalle, ja alkusyksyllä onkin tuntunut, että elämä on aika pitkälti vain puurtamista.


Juoksu on mulle todella tärkeää myös henkisen hyvinvoinnin kannalta. Aivot tuulettuvat lenkkipolulla ja endorfiinit saavat mielialan nousuun. Vaikka kuinka olisi työstressiä tai muita huolia, juoksulenkin jälkeen on aina parempi olo. Kunhan vaan jaksaa mennä sinne lenkille. Ennen juoksuharrastusta olin ihan toivoton sohvaperuna, eikä tuo käyttäytymismalli ole unohtunut vieläkään. Arki-iltaisin sohvan kutsu on vahva, ja raskaan työpäivän jälkeen tuntuu usein helpommalta vain jäädä muhimaan olkkariin jätskikipon kanssa kuin suunnata syyssäähän lenkille.

Toistaiseksi olen taistellut itseni juoksemaan vähintään 3 kertaa viikossa, mutta eihän rakkaan harrastuksen pitäisi olla juttu, johon pitää maanitella itseään. Nuutuneena ei vaan osaa välttämättä ajatella nenäänsä pidemmälle, ja silloin valitsisi mieluiten sen kaikkein vaivattomimman vaihtoehdon, eli sohvaperunoinnin.


Olen yrittänyt piristää itseäni myös vitamiineilla. Viimeisestä rautakuurista on jo aikaa, joten aloin nappailla rautaa ja sen kaverina c-vitamiinia purkista. Kesäauringosta saadut d-vitamiinivarastot alkavat nekin ehtyä, joten myös deetä tulee otettua. Ja b-vitamiinin pitäisi piristää, joten sitäkin syön. Vieläköhän olisi jotain, mitä voisi kokeilla?

Postauksen kuvat on otettu syyskuun ekalta pitkikseltä. Koko lenkin satoi, olin nukkunut huonosti ja ja syönyt epäterveellisesti, ja olo oli kuin plussapallolla suurimman osan matkaa. Onneksi meno ei aina ole noin tukkoista. Ja tuo selfie on omistettu kaikille meille, jotka eivät sosiaalisessa mediassa juuri juoksuselfieitä jaa, koska ne ovat, no, tuollaisia. Onneksi huurustuneet lasit peittävät silmäpussit suurimmalta osin. Ja joo, pesin kyllä tukkani lenkin jälkeen. Tärkeintä kuitenkin, että lenkille tuli lähdettyä. :)

perjantai 8. syyskuuta 2017

Mitä kuuluu retkihaasteelle?

Kerroin blogissa huhtikuussa, että osallistun Retkihaaste 2017 -haasteeseen, ja yritän ruksia listalta parikymmentä kohtaa. Tässä tsekkaus siihen, missä haasteessa mennään:

52 retkihaastetta vuodelle 2017:
1. Retki lähimetsään. Toteutettu useamman kerran sekä Turussa että lapsuudenkodin maisemissa.
2. Retki kansallispuistoon.
3. Retki luontokohteeseen, jossa et ole aikaisemmin käynyt.
4. Retki luontokohteeseen, jossa on luola.
5. Retki luontokohteeseen, jossa on pitkospuut.
6. Retki luontokohteeseen, jossa on suo.

7. Retki luonnonsuojelualueelle.
Kohdat 2-7 toteutuivat kaikki Kolin vaelluksella.
8. Retki luontokohteeseen, jossa on jääseinämä tai jäämuodostelmia.
9. Retki kohteeseen, jossa on kalliomaalaus.
10. Retki saareen. Kesällä retkeilin mm. Ruissalossa, Vepsässä ja Isokarissa, joten tämä tuli toteutettua moninkertaisesti.
11. Sieni-/marjaretki.
12. Retki lintutornille. Ruissalossa tuli myös kiivettyä lintutorniin polkujuoksulenkillä, vaikka se korkeanpaikankammoista hirvittikin. Myös Littoistenjärven luontopolulla kipusin lintutorniin.
13. Vietä yö ulkona -retki.
14. Lintubongausretki. Isonkarin reissulla tuli nähtyä mm. merikotkan pesä sekä merimetsojen tuhoama saari, joten lasken retken myös lintubongailuksi.
15. Retki luontokohteeseen, jota ystävä suositteli.
16. Retki luontokohteeseen, jota suositeltiin sosiaalisessa mediassa.
17. Retki luontokohteeseen, josta luit lehdestä tai kirjasta.
 Kohdat 15 -  17 kattavat ainakin Kolin reissun.
18. Retki metsään, jossa olet käynyt lapsena. Lapsuudenkodin maisemissa tämä on onnistunut vaivatta.
19. Retki luontopolulle, jonka nimi on kaunis.
20. Retki kodalle tai nuotiopaikalla, jossa syöt lämpimän ruoan. Kolin reissulla tuli kokkailtua vuokratupien nuotiolla useampana iltana, samoin Ryläyksen nuotiopaikalla kokkailtiin.
21. Retki luontokohteeseen, jossa on koski.
22. Kuppi kuumaa kuksasta -retki.
23. Retki luontokohteeseen, jossa olet jo pitkään halunnut käydä. Isokarin saari oli ehdottomasti tällainen.
24. Retki niitylle bongaamaan perhosia.

25. Jälkiä lumessa -retki.
26. Retki vesillä. Vepsän reissu varmaan lasketaan? Ehkä myös sup-lautailu Littoistenjärvellä voidaan laskea mukaan?
27. Retki luontokohteeseen, jossa on vanha puu.
28. Kotipaikkakuntaasi liittyvä luontokohde. Ruissalo, Vepsä yms.
29. Päiväretki luontoon. Toteutettu jo monesti.
30. Luontoretki, jossa patikoit yli 10 km. Toteutui myös Kolilla
31. Luontoretki samaan kohteeseensa neljänä eri vuodenaikana.
32. Retki omaan suosikkiluontokohteeseen
33. Retki luontokohteeseen, jonka teet yksin. Erityisesti polkujuoksut ovat olleet yksinretkeilyjä.
34. Retki luontokohteeseen, kun arki tuntuu raskaalta.
35. Retki luontokohteeseen, jossa on metsälampi.
36. Retki geokätkölle.
37. Retki auringonnousun aikaan.
38. Retki perinnemaisemissa.
39. Retki, jonka aikana opettelet tunnistamaan kasveja. Isossakarissa meillä oli opas, joka tutustutti myös paikallisiin kasveihin. Ehkä kaksi tai kolme päivää reissun jälkeen vielä muistin kasvien nimetkin...
40. Retki luontokohteeseen, joka on vähintään 120 metriä merenpinnan yläpuolella. Kolilla
41. Retki luontokohteeseen, jossa ylität sillan. Kolilla
42. Retki luontokohteeseen, jonka nimessä on eläin.
43. Ruskaretki
44. Retki jäälle.
45. Kerää luonnossa olevat roskat -retki
46. Retki luontokohteeseen, jossa pysähdyt aistimaan luontoa.
47. Retki, jolla havainnoit keväänmerkkejä. Ainakin tällä retkellä tuli bongattua loppukevään kasveja.
48. Retki sateella.
49. Retki luontokohteeseen, jossa haastat itsesi.
50. Retki luontokohteeseen, johon yhdistät lempiharrastuksesi. Polkujuoksut ja juoksut rannalle ovat olleet näitä.
51. Luontoretki keskellä kaupunkia. Lasken tuon Maarianhaminan matkajuoksun tällaiseksi!
52. Luontoretki teemapäivänä.


Ainakin näin laveasti tulkittuna olen siis ruksinut listalta jo 28/52 kohtaa! Ruskaretki odottaa vielä ruskaa. Retki jäälle voi hyvinkin jäädä toteuttamatta, sillä on erittäin epätodennäköistä, että tämän vuoden puolella tänne Lounais-Suomeen saadaan jääpeitettä yhtään mihinkään lampareeseen. Varmaan muutaman kohdan saan vielä rastittua, joten eiköhän 30 kohtaa tule täyteen tänä vuonna. Ei kun retkeilemään!

tiistai 5. syyskuuta 2017

Aurinkoinen alkusyksy kutsuu lenkille

En ole oikein koskaan tykännyt muista vuodenajoista kuin kesästä. Juoksuharrastuksen myötä vuodenkierrosta on kuitenkin tullut jollain lailla siedettävämpi. Erityisesti syksy tuntuu olevan hyvää juoksuaikaa, sillä lenkeillä on kiva bongailla ruskan etenemistä ja maisema muuttuu syksyn edetessä. Nyt flunssan jälkeen olen ollut taas täynnä juoksuintoa. Intoa ei hyydyttänyt edes se, että viimeksi pk-lenkillä juoksukelloni ranneke sanoi vihdoin sopimuksen irti. Tässä postauksessa jo valitin, että Garmin murenee ranteeseeni, mutta en ihan odottanut, että kello kirjaimellisesti putoaisi kädestä kesken lenkin! No, sain laitteen vielä jesarilla kasattua, eiköhän se loppuvuoden lenkeissä mukana pysy.